PALVELIJAT asettelevat tuoleja ja levittävät lattiamattoja. Heti
sen jälkeen tähdistäennustaja SENI, italialaisen tohtorin kuosiin
mustassa ja hiukan eriskummaisessa puvussa. Hän astuu keskelle
salia kädessä valkea keppi, jolla hän osoittaa ilmansuuntia.
PALVELIJA (kävellen suitsutusastia kädessä).
Nyt työhön! Saakaa puuha loppuun! Vahti
"asentoon!" huutaa jo. Ne kohta saapuu.
TOINEN PALVELIJA.
Vaan miksi peruutettiin kuntoonpano
punaisen kulmahuoneen? Sepä loistais!
ENSIMÄINEN PALVELIJA.
Kysyhän syytä matemaatikolta:[78]
sen turmanhuoneeks sanoo.
TOINEN PALVELIJA.
Hullutusta!
Vain kiusaa meille. Sali niinkuin sali.
Mitäpä merkitsisi paikka liioin?
SENI (arvokkaasti).
Kaikella, poikani, on merkitys.
Mut tärkein, ensimäinen päällä maan
on paikka, hetki joka asiassa.
KOLMAS PALVELIJA.
Natanael, sen kanssa älä ryhdy --
Sen tahdon mukaan taipuu herrammekin.
SENI (lukee tuolit).
Ykstoista! Paha luku. Yksi lisää!
Kakstoista merkkiä on eläinradan;
viis ynnä seitsemän, ne pyhät luvut.
TOINEN PALVELIJA.
Mik' yhdentoista vika?
SENI.
Yksitoista,
se synti on: se käskyt kymmenet
ylitsekäypi.
TOINEN PALVELIJA.
Niinkö? Mutta miksi
ois viisi pyhä luku?
SENI.
Viisihän
on ihmissielu. Kuin on hyvän, pahan
sekoitus ihminen, niin viisi summa
on tasan, epätasan ensimäisen.
ENSIMÄINEN PALVELIJA.
Tuo hupsu!
KOLMAS PALVELIJA.
No, olehan nyt. Haluin häntä kuulen,
paljonkin ajatust' on sanoissansa.
TOINEN PALVELIJA.
Pois! Tulevat! Pois syrjäoven kautta!
(Kiiruhtavat pois. Seni verkalleen perästä.)