ILLO ynnä BUTTLER ja ISOLANI.
ILLO.
Tulette sentään, vaikka myöhään! Mutta
tie pitkä oli, kreivi Isolani.
ISOLANI.
Me emme tyhjin käsin tulekaan!
Kas Donauwörthin luona saimme kuulla
olevan ruotsalaisten muonaston
matkalla, kuusisataa vaunullista. --
Sen kroaattini sieppas, saalis on
mukana meillä.
ILLO.
Sehän sattuikin
komean vierasjoukon ravinnoksi!
BUTTLER.
Jo tääll' on aika vilske, huomaan.
ISOLANI.
Niin on,
ja kirkotkin on täynnä sotilaita,
(katsellen ympärilleen)
ja täällä raatihuoneess' isännöitte
jo niinkuin kotonanne -- Niinpä niin!
Sotilas tulee toimeen niinkuin voipi!
ILLO.
Nyt kolmenkymmenen jo rykmentin
everstit täällä ovat. Täällä Terzkyn
tapaatte, täällä myös on Tiefenbach,
Colalto, Götz, Maradas, Hinnersam,[68]
Max Piccolomini ja isänsäkin --
Tapaatte monta vanhaa ystävää.
Vain Altringer ja Gallas[69] viel' on poissa.
BUTTLER.
Ei Gallas tule.
ILLO (säpsähtäen).
Miksi? Tiedättekö --
ISOLANI (keskeyttäen).
Max Piccolominiko täällä? Viekää
nyt minut hänen luokseen! Kuvastuupa
silmiini, kuinka vuosikymmen sitten,
kun oltiin taistelussa Dessaun luona
mansfeldilaista vastaan, sillalt' Elbeen
Max karahutti avuks isälleen.
Lie tuskin haivent' ollut leuassaan,
nyt, kuulemma, on valmis sotaurho.
ILLO.
Näette hänet tänään. Hän se tuo
Friedlandin puolison ja tyttären
viel' ennen keskipäivää Kärntenistä.
BUTTLER.
Vai kutsuu puolison ja tyttärenkin
nyt Friedland? Monta kutsuu.
ISOLANI.
Paremp' onkin.
En muusta odottanut kuulevani
kuin pattereista, marsseist', otteluista;
vaan katsos, herttuapa meille hankkii
myös viehättävää silmän virkistystä.
ILLO (miettiväisenä seisottuaan Buttlerille,
vieden tämän hiukan syrjempään).
No mistä tiedätte pois Gallaan jäävän?
BUTTLER (painokkaasti).
Kun _minuakin_ koitti pidätellä.
ILLO (sydämellisesti).
Mut ette horjunutkaan?
(Puristaa hänen kättään.)
Kelpo Buttler!
BUTTLER.
Kun suosiollaan mua ruhtinas
vast'ikään ilahutti --
ILLO.
Niin, kenraalmajuri![71] Saan onnitella!
ISOLANI.
Omasta rykmentistä, jonka hälle
lahjoitti ruhtinas? Ja jossa hän
on aina huovist' asti palvellut?
No totta kehoitteena toisillekin
on nähdä vanhan, kunnon sotilaan
raivaavan oman tiensä.
BUTTLER.
Enpä tiedä,
tuon onnittelun saanko vastaanottaa, --
ei vielä keisar ole vahvistanut.
ISOLANI.
No tuohon käteen! Hän, ken viran soi,
sen pitää voimassa, ei keisarista,
ministereistä piittaa.
ILLO.
Haa, jos noin
jokainen meistä suotta epäröis!
Ei mitään keisar' anna -- ruhtinas
hän kaiken antaa ja on antanut.
ISOLANI (Illolle).
Lienenkö, herra veli, kertonutkin?
Mun velkanikin aikoo Friedland maksaa,
pysyvän huolen pitää kassastani
ja tehdä minust' oikein mallimiehen.
Kuningassieluinen tuo, ajatelkaa,
kolmannen kerran nyt jo turmiosta
pelasti minut sekä kunniani.
ILLO.
Jos aina voisi, niinkuin haluaisi,
hän maat ja kansat jakais sotureilleen.
Vaan Wienissä ne koittaa lyhennellä
häneltä käsivartta, siipiäkin! --
Koreat vaatimukset nekin, jotka
nyt tuopi Questenberg.
BUTTLER.
Myös minä kuulin,
millaiset keisarin on vaatimukset --
kuitenkin toivon, että herttuamme
ei väisty yhdessäkään asiassa.
ILLO.
Ei kyllä oikeudestansa, jollei --
virastaan!
BUTTLER (hämmästyneenä).
Mitä? Aivan peljätätte.
ISOLANI (samalla).
Hukassa oltais kaikki!
ILLO.
Vaietkaa!
Se tulee tuolla, jost' on puhe, ynnä
vanhempi Piccolomini.
BUTTLER (arvelevasti pudistaen päätään).
Mä pelkään,
ettemme täältä lähde, niinkuin tultiin.