Hiljaa! Mistäpä vihat sai,
tuo moukka?
ENSIMÄINEN TARKK'AMPUJA.
Lurjus on, pelissä petti.
ENSIMÄINEN KYRASSIERI.
Liekö hän sinua pettänyt kai?
ENSIMÄINEN TARKK'AMPUJA.
Kyllä, ja aivan paljaaksi ketti.
ENSIMÄINEN KYRASSIERI.
Miten häväistä itseäs saatatkaan
ja koittaa, Friedlandin sotilas,
tuon moukan kanssa sun onneas?
Hän juoskoon, minkä hän pääsee vaan!
(Talonpoika juoksee pakoon, toiset kerääntyvät yhteen.)
ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI.
Tämä rutakkaan toimii, on päättäväinen,
se se moiseen rahvaasen vaikuttaa.
Mitä miehiä tää on? Ei böömiläinen.
KAUPUSTELIJATAR.
Hän on vallooni! Heille kunniaa!
Hän on pappenheimejä.[53]
ENSIMÄINEN RAKUUNA (astuu siihen).
Nykyjään
he Piccolominin komentoon,
nuoremman, kuuluvat. Ottivat tään
everstikseen itse, kun taisteloon
oli sortunut Lützenin aukeoilla
Pappenheim.
ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI.
Sekö oikeus noilla?
ENSIMÄINEN RAKUUNA.
Rykmentillä täll' etuoikeus on,
etupäässä myös käypi se taistohon.
Omin päinsä myöskin se tuomita saa,
sitä Friedland erittäin rakastaa.
ENSIMÄINEN KYRASSIERI (toiselle).
Mutt' onko se varma? Ken sanoi? Ken?
TOINEN KYRASSIERI.
Eversti itse[54] on sanonut sen.
ENSIMÄINEN KYRASSIERI.
Hiis! Olla ei heidän koiriaan.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.
Mikä noill'? Ovat myrkkyä tulvillaan.
TOINEN JÄÄKÄRI.
Herrat, koskeeko meitäkin tuo?
ENSIMÄINEN KYRASSIERI.
Ei kellekään se iloa luo.
(Sotamiehet astuvat esille.)
Alankomaihin ne lainaavat meitä;
kyrassiereja, jääkäreitä
ja pyssyhuoveja -- kaikkiaan
kahdeksantuhatta vaaditaan.
KAUPUSTELIJATAR.
Mitä? Taasenko sinne vaeltamista?
Vast' eilen palasin Flanderista.
TOINEN KYRASSIERI (rakuunoille).
Ne vie teidätkin, Buttlerin soturit.
ENSIMÄINEN KYRASSIERI.
Ja varsinkin meidät, valloonit.
KAUPUSTELIJATAR.
Hoo, parhaita eskadroonejaan!
ENSIMÄINEN KYRASSIERI.
Sitä milanolaista siis seuraamaan.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.
Infanttia![55] Aivanpa ällistyt!
TOINEN JÄÄKÄRI.
Sitä pappia! Piru on merrassa nyt.
ENSIMÄINEN KYRASSIERI.
Ken meistä Friedlandin jättää voi,
jota jalompaa tunne ei meistä kukaan,
ja espanjalaisenko, saiturin, mukaan,
jota vihaamme, mentäis? Ei, saakeli soi!
Ei lainkaan! Me pötkimme matkoihimme.
TORVENSOITTAJA.
Mitä hittoa siellä nyt tekisimme?
Keisarille on kaupattu veri,
punahattuinen[56] Espanjan mies sit' ei peri.
TOINEN JÄÄKÄRI.
Sanallaan Friedland ja vastuullaan
sai meidät tähän toimeemme vasta;
jos emme pitäisi herttuasta,
ei Ferdinand meitä ois saanutkaan.
ENSIMÄINEN RAKUUNA.
Eikös herttua koulinnut meitä?
Käykäämme siis hänen onnensa teitä!
RATSUVÄENALIUPSEERI.
Tahdonpa neuvoa, kuunnelkaa.
Ei tuolla puheella valmista saa.
Näen teitä kaikkia kauemma, tässä
paha, ilkeä ansa on piilemässä.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.
Seis! Käskykirjalla on puhevalta.
RATSUVÄENALIUPSEERI.
Gustel täti, melneckiläistä[57]
ensiksi lasi ja seikoista näistä
me sitten haastamme laajemmalta.
KAUPUSTELIJATAR (kaataen viiniä hänen lasiinsa).
Täss' on, aliupseeri! Säikäytitte.
Piileekö siinä nyt pahaa sitte?
RATSUVÄENALIUPSEERI.
Kas, herrat, hyvä on -- kiellä en --
lähintä miettiä jokaisen;
vaan, päällikkö näin yhä muistuttaa,
kokonaisuutt' aina te aatelkaa!
Friedlandin joukkojen nimeä kantaa
jokainen meistä, ja porvari antaa
asunnon meille ja lämmintä ruokaa.
Maamiehen hevollaan, harallaan
on tultava kuormaamme vetämään,
turhaan sitä hän valittaa, huokaa.
Korpraali kylää jos lähenee
vain miestä seitsemän seurassaan,
esivaltana siellä hän hallitsee,
komentaa niinkuin on tahtonsa vaan.
Meit' eivät ne toivo. Ne ennen sill' erää
katsoisivat pirun silmäterää
kuin meidän keltaista takkiamme.
Miks eivät ne meit' aja taloistansa?
Olemmehan heikommat luvultamme,
kuin miekkaa voi käyttää ne sauvojansa.
Miks nauraa heille me uskallamme? --
Kun kauhistavainen on armeijamme!
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.
Niin, kokonaisuus se voimaa on juuri!
On Friedland kylläkin kokenut sen,
kun keisarille tul' armeija suuri
hänen koota, noin vuotta kymmenen
on siitä. Ne aluksi tahtoi kuulla
vain kahdestatoistatuhannesta:
en, sanoi hän, niiden ruokkimisesta
voi vastata; tahdon kokoon saada
kuuskymmentätuhatta, niitäpä kaada
ei nälkä, sen takaan. Niin tulimme siis
miehiksi Wallensteinin.
RATSUVÄENALIUPSEERI.
No hiis!
Jos tässä nyt minulta isketään
vain oikea sakarisormi pois,
niin vainko sormea vaille jään?
Piru soikoon, käsikin mennyttä ois:
vain tynkä se ois, ihan arvoton.
Nämä kahdeksantuhatta, jotka on
nyt juuri pyydetty Flanderiin,
piensormi ne vain ovat armeijasta.
Jos päästämme heidät, niin oltaisiin
muka viidesosalla heiketty vasta?
Suur' kiitos, kaikkipa silloin vaipuu.
Myös pelko ja arvonantokin haipuu,
ja moukkain niska taas kohoaa,
ja Wienin kanslia kirjoittaa
taas meille asunto-, keittiölaput,
ja me kerjäten käymme taas raitit ja raput.
Ja kuinkahan pitkältä siihen lie,
kun päällikönkin ne meiltä vie --
kas, hovissa hänt' ei suosita juuri,
no, silloinpa tuleekin romahdus suuri!
Kuka silloin meille palkkamme jakaa?
Välipuheet pysyykö, silloin ken takaa?
Kellä on älyä, pontevuutta
ja lujaa kättä ja nokkeluutta
tätä paloiteltua armeijaa
yhteenliittää ja sovittaa?
Esimerkiksi -- sinä, rakuuna -- haasta,
mistäpä oletkaan isänmaasta!
ENSIMÄINEN RAKUUNA.
Kotimaani on Irlanti kaukainen.
RATSUVÄENALIUPSEERI (molemmille kyrassiereille).
Te, minä kuulen puheesta sen,
vallooni ootte, te Italiasta.
ENSIMÄINEN KYRASSIERI.
Mist' olen, ei ole tiedossani,
ne nuorra mun varasti kotoani.
RATSUVÄENALIUPSEERI.
Sinä myös kai seudusta loitommasta?
ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI.
Olen Federin Buchausta kotoisin.
RATSUVÄENALIUPSEERI.
Ja te, naapuri?
TOINEN MUSKETTISOTURI.
Schwytzistä.
RATSUVÄENALIUPSEERI (toiselle jääkärille).
Entäs mistä
sinä, jääkäri?
TOINEN JÄÄKÄRI.
Takaa Wismarin.
RATSUVÄENALIUPSEERI (torvensoittajaa osoittaen).
Ja tuo ja minä, me Egeristä.
No, nyt kai meistä ei arvata saata,
suvituuliko on vai pohjoinen
meist' tuiskunnut yhden nietoksen?
Emmekö ole kuin yhtä maata?
Ja emmekö kohtaa vihollislaumaa
kuin yhteen juottuneet, ilman saumaa?
Sana, vihje vain, ja me toisiamme
kuin myllyn rattahat painallamme.
Ken meidät näin yhteen takonut on,
ett' erottaa meitä on mahdoton?
Vain Wallenstein!
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.
No, en milloinkaan
tuot' älynnyt, että niin sovimme yhteen
kuin oljenkorret syksyisen lyhteen.
Olen antanut aikani luistaa vaan.
ENSIMÄINEN KYRASSIERI.
Aliupseeri, min' olen samaa mieltä.
Sotasäädyn tahtoo ne raivata tieltä:
sotamiehen nousun ne tahtoo estää
ja itse yksin vallassa kestää.
Salaliitto täm' on, ihan ilmeinen.
KAUPUSTELIJATAR.
Salaliittoko? Jumala taivasten!
Miten herrat voi sitten maksaakaan?
RATSUVÄENALIUPSEERI.
Vararikko tietysti kauttaaltaan!
Monet päälliköt, kenraalit kustansivat
rykmenttejä omilla rahoillaan,
ne tahtoivat näyttää, ponnistivat
yli voimainsa, toivossa siunauksen.
Ne jokainen rahansa menettää,
jos kaatuu herttua, kaikkien pää.
KAUPUSTELIJATAR.
Oi taivas, se mulle tuo kirouksen!
Armeijaa jo tullut on puolitiehen
mun kirjaani. Huonon velkamiehen,
Isolani kreivin ottoja nään
parisataa taalaria yksistään.
ENSIMÄINEN KYRASSIERI.
Mitä, toverit, tässä nyt tulee koittaa?
Yks ainoa keino on pelastajamme:
jos yhdymme, ei voi ne vahingoittaa;
me jokainen vastaamme toisistamme.
Lähetelkööt käskyjä, komentojansa,
me Böömiin juurtua haluamme,
ei myönny, pois marssi ei armeijamme,
sotamies nyt on taistossa kunniastansa.
TOINEN JÄÄKÄRI.
Meit' ei saa komentaa ympäri maita!
He tulkoot, niin kokevat, kuinka on laita!
ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI.
Hyvät herrat, mieleenne johdattakaa:
se on keisarin tahto ja käsky vakaa.
TORVENSOITTAJA.
Mekö hänestä piittaamme minkään vertaa!
ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI.
Tuot' älä virka sa toista kertaa!
TORVENSOITTAJA.
Mitä sanoin, se pysyy paikallaan.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.
Niin, kuulinpa aina ja kaikkialta:
Friedlandilla täällä on käskeä valta.
RATSUVÄENALIUPSEERI.
Niin, sehän oli suostumusehtonaan.
Häll' ehdoton valta on, tietäkää,
sodankäyntiin ja rauhansolmintaan
ja kaikkein rahaan ja tavaraan;
voi armon suoda ja hirtättää,
voi upseeriks, everstiks ylentää.
Näihin kunnian toimiin oikeuden
soi hälle keisari armollinen.
ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI.
On herttua viisain ja mahtavin,
mut suorastansa hän sittenkin,
kuin mekin, on käskyläs keisarin.
RATSUVÄENALIUPSEERI.
Ei niinkuin me! Se on erehdys suuri.
Hän valtakunnan on ruhtinas
välitön,[58] vapaa, niin hyvä juuri
kuin baijerilainenkin. Kuulkaapas!
Brandeisiss' enkö mä nähnyt kai,
kun vahdissa seisoin, kuinka sai
hän luvan keisarilt' itseltään
hattunsa pitää verhona pään?
ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI.
Vuoks Mecklenburgin[59] sai päässä sen kantaa --
se maa näet pantiksi suvaittiin antaa.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI (ratsuväenaliupseerille).
Mitä? Keisarin eessäkö hattu päässä?
Jo eletään ajassa ihmeikkäässä!
RATSUVÄENALIUPSEERI (pistää käden taskuunsa).
Jos tyhjäksi katsotte sanani nää,
käsin koittakaatte! (Näyttäen rahaa.) No kenen
kuva, päällekirjoitus?
KAUPUSTELIJATAR.
Näyttäkää!
Ai, wallensteinikko!
RATSUVÄENALIUPSEERI.
Saittepas!
Joko uskotte? Eikö hän ruhtinas
ole niin hyvä kuin joku toinen? Vai?
Ja kuin Ferdinand eikö lyö rahaa kai?
Eikö siis häll' ole kansaa ja maata?
Hänen korkeutensa, se arvo on hällä!
Sotilaitako hällä siis olla ei saata?
ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI.
Kuka kieltääkään sitä kieltämällä?
Mutt' ollaanhan keisarin palvelijoita,
ja palkan maksaa keisari juuri.
TORVENSOITTAJA.
Sanon suoraan: äläpäs valheita soita!
Kas _palkatta_ jättää _keisari_ juuri!
Olemmehan kolme neljännesvuotta
jo palkkaamme saaneet vuotella suotta!
ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI.
Mitä vielä! Tallell' on asiamme.
ENSIMÄINEN KYRASSIERI.
Hiljaa herrat! Ei tapella tässä!
Siitäkö tora on syntymässä,
onko keisari hallitsijamme?
Senvuoksi, kun hälle me haluamme
ain' olla kunnon huovien sarjaa,
me emme tahdo olla vain karjaa,
emmekä pappein johdolla saata
ja liehijäin kierrellä ympäri maata.
Ja eikös hyödytä herraamme sekin,
sotamiehet jos tuntevat arvonsa nekin?
Kenen avulla nousee hän mahtiin ja valtaan?
Sitä kysyä voi hänen armeijaltaan.
Ken hänelle hankkii ja pysyttää
sananvallan kristikunnassa? Ken?
Hänen ikeeseensä käykööt nää,
jotk' armosta kultahuoneesen
hän päästi kanssaan ruokailemaan.
Ei meill' ole, ei, hänen loistostaan
kuin tuska ja vaiva ja rinnassamme
hyvä tieto omasta arvostamme.
TOINEN JÄÄKÄRI.
Joka tyrannin suuren ja keisarin
tapa tuo oli, viisasta kylläkin.
Tuhon, pilkan muita he kohdata antoi,
sotamiestä he aivan käsillään kantoi.
ENSIMÄINEN KYRASSIERI.
Sotamiehen on päästävä arvonsa tuntoon
Ken ei taivu ylevään tapaan ja kuntoon,
pois ammatista on jäätävä sen.
Jos uhrata täytyy eloni mun,
muu, suurempi määrä mull' olkoonkin.
Tahi heittäyn lailla ma kroaatin
teuraaksi -- ja itseäin halveksun.
MOLEMMAT JÄÄKÄRIT.
Elämästäkin voiton kunnia vie!
ENSIMÄINEN KYRASSIERI.
Ei miekk' ole mikään lapio, aura,
vaon mullassa ei ole miekan tie.
Ei meille orasta vehnä ei kaura,
koditonna on täytymys sotilaan
kuin karkurin kulkea ympäri maan --
oma lies pois mielestä lämpöinen --
ohi kaupungin loiston hän samoaa,
kylän hauskat nurmikot sivuuttaa,
elojuhlaan ja viininkorjuusen
vain kaukaa heittää hän katsehen.
Mitä hyvää ja kallista soturill' on,
jos itsestään hän on arvoton?
Omana jotain on saatava pitää,
tahi mielessä murhat ja poltot itää.
ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI.
Se on eloa kurjaa kurjempaa!
ENSIMÄINEN KYRASSIERI.
Sitä muuhun en tahtoisi vaihettaa.
Olen ristiin kulkenut maailman,
kokemuksia mulla on kaikesta siitä.
Venezian, Napolin, Espanjan
hyvin tunnen, palvelin valtoja niitä;
mut onni se näytti mua vierovan.
Olen kauppiaan nähnyt ja ritarin,
jesuiitan ja ammattilaisenkin;
takin yhdenkään min' en mieltynyt malliin,
tämä haarniskapuku on minusta kalliin.
ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI.
Minun sanani ei satu samaan ralliin.
ENSIMÄINEN KYRASSIERI.
Maailmassa jos pyrkii ken minne,
sen on nähtävä vaivat ja noustava rinne;
joka tahtoo kunnian kukkulalle,
saa kumartaa kultaisten kuormien alle.
Isänonnen jos pyrkii hän nautintaan
ja lapsilaumoja hoitelemaan,
levoss' arvon tointa hän harjoittakoon.
Minä moista en kiittele elämäntapaa.
Iän loppuun tahdon ma olla vapaa,
en halua ryöstöön, en perinnönjakoon
ja moukkain kitsasta menoa halpaa
hevolt' ylpeenä katson ja heilutan kalpaa.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.
Hyvä! Niinpä on minunkin laitani aivan.
ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI.
On todella sentään hauskempaa
yli lauman päitten ratsastaa.
ENSIMÄINEN KYRASSIERI.
Kumppani, ajat on aikoja vaivan,
ei miekalla vaa'an vieressä paikka:[60]
siisp' älköön pahaksi pantako, vaikka
minä miekkaa palvelen mieluummin.
Voin sodassa ihmisnä olla, se tiedä,
vaan rumpuna-oloa ei nahkani siedä.
ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI.
Kenen muun on syytä kuin soturin,
että maamiessääty niin halvaksi sai?
Johan sotaa, hätää ja tuskaakin
liki kuustoista vuotta on kestänyt kai.
ENSIMÄINEN KYRASSIERI.
Veli, eivätpä rakasta taivaan Luojaa
voi kaikki kiittää samalla kertaa.
Monen mielest' ei auringonpaisteen vertaa,
kun toiset toivovat pilvien suojaa;
ken kuivaa toivoo, ken kosteaa.
Mikä _sinua_ hätänä, tuskana kohtaa,
elon kirkkaana päivänä _minulle_ hohtaa!
Ja vaikka sen maamies ja porvari maksaa,
mitä todentotta mä paheksun,
niin enhän saata korjata taksaa --
käy siinä kuin vauhdissa taistelun:
hevot korskuvat, lähtevät laukkaamaan;
ken silloin tielleni sattuukaan,
oma veljeni tai oma poikanikin,
hätähuutonsa vaikka ois vihlovin,
yli ruumiinsa pakko mun rynnätä ois,
en häntä sivulle kantaa vois.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.
Kuka toiseen silloin katseensa lois!
ENSIMÄINEN KYRASSIERI.
Ja koska nyt kerran on määrätty näin,
että onni hymyää soturiin päin,
käsin molemmin siihen me tarttukaamme;
niin tehdä tuskin me kauan saamme.
Yht'äkkiä aukee rauhan lahti,
ja tämmöinen mellakka lopun saa;
sotur' riisuu, maamies valjastaa,
yks kaks on käynnissä vanha tahti.
Tääll' oomme viel' yhdessä armeijassa,
ja kahva vielä on kourassamme;
mutt' eroon jos lähdemme toisistamme,
on leipämme silloin tiukemmassa.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.
Ei niin saa käydä! Tulkaa vaan,
kukin meistä saa vastata toisestaan.
TOINEN JÄÄKÄRI.
Niin, tehkäämme sopimus, kuunnelkaa:
ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI (vetäen esiin nahkakukkaron,
kaupustelijattarelle).
No, tätini, paljonko velkonette?[61]
KAUPUSTELIJATAR.
Ah, mitä turhasta tiedustelette!
(Laskevat.)
TORVENSOITTAJA.
Hyvin teette, kun väistytte tästä pois,
Hyvän seuramme olonne turmella vois.
(Muskettisoturit poistuvat.)
ENSIMÄINEN KYRASSIERI.
Vahinko! Ovathan muutoin oivat.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.
Mut saakelin tyhmästi aprikoivat.
TOINEN JÄÄKÄRI.
Nyt yksin olemme, saammeko kuulla,
miten niiden hankkeita häiritsemme.
TORVENSOITTAJA.
Mekö sinne marssimme! Ei pidä luulla.
ENSIMÄINEN KYRASSIERI.
Vain sääntöjä, herrat, me tottelemme:
Nyt osastoihimme jokainen,
ja seikka selväksi kumppaneille,
niin että ne tajuaa, käsittää sen.
Niin etäälle poistua -- ei sovi meille.
Valloonini takaan, ei estettä sieltä,
ovat kaikki he kanssani samaa mieltä.
RATSUVÄENALIUPSEERI.
Ovat Terschkan rykmentit luotettuja,
Tähän tuumaan yhtyy se miehistö luja.
TOINEN KYRASSIERI (asettuu ensimäisen luo).
Siell' lombardi,[62] missä on valloonin viiri.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.
Vapaus on jääkärin ilmapiiri.
TOINEN JÄÄKÄRI.
Ei vapautta muu kuin valta tuota:
elon, kuolonkin löydän mä Friedlandin luota.
ENSIMÄINEN TARKK'AMPUJA.
Vie lothringilaist' iso aallokko vapaa,
vie sinne, miss' ilon, hauskuuden tapaa.
RAKUUNA.
Tien irlantilaiselle tähtensä näyttää.
TOINEN TARKK'AMPUJA.
Mies Tyrolin herransa käskyt täyttää.
ENSIMÄINEN KYRASSIERI.
Joka rykmentin tulee siis, huomatkaa,
_pro memoria_[63] siististi kirjoittaa:
että me yhteen tahdomme jäädä
ja ettei mahti, ei vehkeilykään
Friedlandin viereltä meitä häädä,
joka isänä on koko armeijalle.
Tämä paperi nöyrästi esitetään
Piccolomini nuoremmalle,
hän on mies näitä seikkoja ymmärtämään,
Friedlandiin hällä on vaikutus juuri
ja hällä on myöskin suosio suuri
hovissa keisari-kuninkaan.
TOINEN JÄÄKÄRI.
Pois tulkaa! Päätetty! Puolestamme
on Piccolomini puhujanamme.
TORVENSOITTAJA, RAKUUNA, ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI, TOINEN KYRASSIERI,
TARKK'AMPUJAT (yht'aikaa).
On Piccolomini puhujanamme.
(Aikovat lähteä).
RATSUVÄENALIUPSEERI.
Kumppanit, ensin on juotava viini! (Juo.)
Eläköön hänen armonsa Piccolomini!
KAUPUSTELIJATAR (tuopi pullon).
Tämän maksutta tarjoon juodaksenne.
Hyvät herrat, onnea aikeellenne!
KYRASSIERI.
Sotamiessääty kunniaan!
MOLEMMAT JÄÄKÄRIT.
Maamiessääty antamaan!
RAKUUNA ja TARKK'AMPUJAT.
Kukoistakoon armeijamme!
TORVENSOITTAJA ja RATSUVÄENALIUPSEERI.
Ja Friedland olkoon johtajanamme!
TOINEN KYRASSIERI (laulaa).
Ylös kumppanit, taistoon ratsastamaan
yhä eespäin vapauden tiellä!
Mies taistossa mieheksi tunnustetaan,
viel' uljuus on arvossa siellä.
Ei toinen sijaamme astua voi,
oma olkoon tie, sotatorvi kun soi.
(Sotilaat ovat laulun aikana taustalta tulleet
esille ja muodostavat kuoron.)
KUORO.
Ei toinen sijaamme astua voi,
oma olkoon tie, sotatorvi kun soi.
RAKUUNA.
Ei vapautt' enää, nyt ihmiset on
vain herroja, käskyläitä.
Ja vääryys ja viekkaus kunnoton
se ohjaa arkoja näitä.
Manan kanssa ken seissut on vastakkain,
sotamies, hän yksin on vapaa vain.
KUORO.
Manan kanssa ken seissut on vastakkain,
sotamies, hän yksin on vapaa vain.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.
Elon tuskat häntä ei seurata saa,
ei pelko, ei murheet johtaa.
Päin kohtaloansa hän ratsastaa,
sen tänään, huomenna kohtaa.
Jos huomenna -- tänään uhrattakoon
elon viimeiset hetkemme nautintoon!
KUORO.
Jos huomenna -- tänään uhrattakoon
elon viimeiset hetkemme nautintoon!
(Lasit on uudelleen täytetty, he kilistävät ja juovat.)
RATSUVÄENALIUPSEERI.
Osan iloisen hänelle taivas suo,
hän ei tarvitse nähdä vaivaa.
Maanraataja mustia multia luo
ja niin muka aarretta kaivaa.
Hän ikänsä kaivaa hiessäpäin,
oman hautansa viimein hän kaivaa näin.
KUORO.
Hän ikänsä kaivaa hiessäpäin,
oman hautansa viimein hän kaivaa näin.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.
Ja huovi se nopsine ratsuineen
ei mielivieraana tulle,
kun hääsalin lamppujen loisteeseen
hän astuvi vierailulle.
Ei kauan hän kosi, ei kultaa hän jaa,
hän rynnäten lemmenpalkkansa saa.
KUORO.
Ei kauan hän kosi, ei kultaa hän jaa,
hän rynnäten lemmenpalkkansa saa.
TOINEN KYRASSIERI.
Miks itkee impi, kun sulhosta jää?
Älä koeta sa kiireistä estää!
Vakituistapa majaa vailla on tää,
hänen lempensä saata ei kestää.
Pikakohtalo käskee kiirehtimään,
sydänrauhansa viepi hän mennessään.
KUORO.
Pikakohtalo käskee kiirehtimään,
sydänrauhansa viepi hän mennessään.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI (ottaa kahta lähintä kädestä, toiset tekevät samoin;
kaikki, jotka ovat puhuneet, käyvät suureen puoliympyrään).
Siis, kumppanit, suitsihin tarttukaa!
Heti taistohon uljain rinnoin!
Elo nuori se kuohuu ja vaahtoaa --
Ylös, kun sydän sykkivi innoin!
Jos eloa tääll' ette alttiiksi suo,
ei teille sit' omaksi kohtalo tuo.[64]
KUORO.
Jos eloa tääll' ette alttiiksi suo,
ei teille sit' omaksi kohtalo tuo.
(Esirippu laskee, ennenkuin kuoro on päässyt
aivan laulunsa loppuun.)