RATSUVÄENALIUPSEERI.
Monet kiitokset! Tulkaa kernaasti aivan!
Tervetultua Böömin maille!
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.
Hyvä teill' on. Me jäimme paljoa vaille
vihollismaassa ja kärsimme vaivan.
TORVENSOITTAJA.
Ei teistä se näy, niin pukunne paistaa.
RATSUVÄENALIUPSEERI.
Sai Saalen piiri ja Meissen maistaa
sitä käyntiä, tuskin ne kiittänee.
TOINEN JÄÄKÄRI.
Vait' olkaa! Mitä tuo merkitsee?
Kroaatti se mellasti, kaikki vei,
jäi meille rippeet ja muuta ei.
TORVENSOITTAJA.
Hyvin kauluspitsinne ommellut,
ja housunne käyvät kuin valetut!
Liinanne, lakkinne hienot on,
asunne kaikk' ihan verraton.
Miten heille onkin onnea suotu!
Ei meit' ole heidän onneensa luotu.
RATSUVÄENALIUPSEERI.
Siks Friedlandin rykmentin sotilaita
me ollaan ja kunniaa vaaditaan.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.
Ei sananne juur' ole kohteliaita:
mekin kuulumme Friedlandin armeijaan.
RATSUVÄENALIUPSEERI.
Sitä suurta joukkoa, totta vie.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.
Eri rotuunko teidät luettu lie?
Tuo eroitus kaikki se takin on syy,
ja minä en omaani vaihda, en myy.
RATSUVÄENALIUPSEERI.
Herra jääkäri, säälinpä teitä,
talonpoikain keskellä eläneitä;
käytöstä hienoa, tahdikasta
oppii ruhtinaan seurassa vasta.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.
Sit' ette pystyneet oppimaan.
Kuinka hän sylkee ja kuinka hän rykii,
sen kuosin hältä kukin kyllä nykii;
vaan neroaan, tarkoitan: henkeään,
ei vahtiparaateissa nähdäkään.
TOINEN JÄÄKÄRI.
No hitto, eiköhän tunneta meitä
"Friedlandin hurjia jääkäreitä"?
Nimeä tuot' emme varjoon saata --
emmepä säästä ees ystävän maata,
yli kylvösten, oraiden tiemme vie --
hyvin Hoikin torvi kai tunnettu lie! --
Lähellä, kaukana yllätämme,
kuin vedenpaisumus syöksähdämme,
tai niinkuin valkea raivoten
käy yöllä huoneesta huoneesen. --
Ei vastarinta, ei pako auta,
on kuri poissa ja riehuu rauta. --
Kourissamme on tyttöä monta
rimpuillut -- sota on armotonta --
Kysykää, suott' emme mainetta saa;
Baireuth, Vogtland[28] ja Westfaalin maa,
minne vaan meidät matkamme toi,
ne polvesta polveen tarinoi
vuosisatainkin mentyä meistä,
Hoikin kuuluista jääkäreistä.
RATSUVÄENALIUPSEERI.
Kas, siitä se nähdään! Hurjistelulla
ei kunnon sotamieheksi tulla!
On tarpeen tahti ja neuvo ja äly,
kyky, selvä katse, ei höly ja häly.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.
Vapaus tarpeen! Lorunne hullut!
No kaikesta tässä on puhetta tullut!
Siksikö hylkäsin koulun ja opin,
että raatajan vaivat ja kaleerin[29]
ja kirjoituskammion, ahtaan kopin,
taas täältä leiristä löytäisin? --
Olon tahdon rennon ja joutilaan,
joka päivä näyttäköön uutuuttaan.
Nykyhetkeen tahdon ma turvautua,
ei mennyt, ei tuleva huoleta mua.
Siks keisarille mä nahkani möin,
että murheeton oisin päivin ja öin.
Suoraan tuleen mun viedä saa
Reinin vierivän virran taa,
joka kolmas siellä kuolkoon; vaan
min' en kauan estele, kursaile, en. --
Mut älköön muulla, mä pyydän sen,
minua tultako vaivaamaan.
RATSUVÄENALIUPSEERI.
No, ettekö muuta te toivokaan?
Tämä takkihan antaisi kaiken tään.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.
Miten kidutti, vaivasi yhtenään
se Ruotsin Kustavi väkeänsä!
Kirkon teki hän leiristänsä,
piti rukoilla alkaissa päivän työn
ja rukoilla myöskin tullessa yön.
Ja kun välistä olimme reiluja hiukan,
piti satulasta hän saarnan tiukan.
RATSUVÄENALIUPSEERI.
Niin, hurskas herra hän olikin.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.
Tytöt leiristä pois, sen käskyn hän laati.
Jos saapui niitä, hän vihille vaati.
En sietänyt moista, vaan karkasin.
RATSUVÄENALIUPSEERI.
Jo eletään sielläkin rennommin.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.
Minut tieni liigan joukkoihin[30] johti,
ne ol' lähdössä Magdeburgia kohti.
Heti toinen ääni jo kellossa soi!
Jo iloisna, vapaana olla voi,
juomia, tyttöjä kosolta ihan!
Toden totta, ei ollut se hullumpaa,
sillä Tilly se osasi komentaa.
Piti kurissa kylläkin oman lihan,
tämä kuri ei koskenut armeijaa,
ja jos itse ei tarvinnut maksua panna,
oli lauseensa: elä ja elää anna!
Mut ollut ei onnensa loputon --
Jälkeen Leipzigin tappion[31]
ei oltu päästä me paikaltamme,
ja kaikki tukkeusi asiamme;
jos missä pyrimme huoneisiin,
ei tervehdyst', ovet suljettiin.
Piti puikkia paikasta paikkaan vaan,
nyt meistä ei piitattu laisinkaan. --
Otin silloin pestin mä Saksin väkeen,
siell' onni muka potkisi myötämäkeen.
RATSUVÄENALIUPSEERI.
Paraiksi böömiläissaaliille näin
te tulitte.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.
Kävikin pahoinpäin.
Oli ankara näät se komennon laatu,
vihollisiksi ei elellä saatu,
keisarin linnoja vartioivat,
tekivät temppuja, liehakoivat,
sotivat niinkuin leikillä vain,
ei asian vuoksi kuin puolittain,
ne kestään ei tahtoneet vihamiestä.
Hittopa moisesta kunniantiestä!
Olin menettää maltista loputkin
ja lähdössä ääreen pulpetin,
vaan silloin vastaani sattuivat
Friedlandin armeijanpestaajat.
RATSUVÄENALIUPSEERI.
Miten kauan pysytte täälläkään?
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.
Pila pois! Niin kauan kuin _hällä_[32] on valta,
en joukostanne mä karata malta.
Missä on vertaista elämän tään? --
Sotatavat tääll' ovat arvossansa
ja suurta kaikki on kauttaaltansa.
Ja se henki, jok' armeijan innostaa,
se myrskyn tavalla mukaansa saa
jokaisen, alimpaan huoviin asti.
Tääll' esiinnyn minä rohkeasti,
saan polkea kaupungin asukkaita
niinkuin herttua ruhtinaita.
Täällähän aivan muinaistapaan
miekka saanut on vallan vapaan.
Tääll' yksi on rikos ainoastaan:
halu hangoitella käskyjä vastaan!
Mit' ei kielletty liene, se sallitaan;
saa jokainen pysyä uskossaan.
On mailmassa kaksi asiaa vaan:
mikä kuuluu ja kuulu ei armeijalle;
vain lippua seuraan ma kaikkialle.
RATSUVÄENALIUPSEERI.
Pidän teistä, jääkäri! Hauskaa kuulla,
te puhutte Friedlandin huovin suulla.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.
Hän päällikkyyttään ei hoidakaan
keisarin suomana virkanaan!
Ei keisarin vuoksi hän ottanut sitä --
Mitä keisar' on hänestä hyötynyt, mitä?
Mitä herttuan suuresta mahdista on
maan turvaa ollut ja valtion?
Soturivaltion loisi hän jalon,
sytyttää tahtoisi maailmanpalon,
yliherruuden kaapata väkisin --
TORVENSOITTAJA.
Vait'! Puhe liian on rohkea moinen!
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.
Mitä mietin, sen myöskin sanoa voinen.
Puhe vapaa -- ne sanat on kenraalin.
RATSUVÄENALIUPSEERI.
Niin sanoo, sainpa mä useinkin
hänen suustaan kuulla sen. "Puhe on vapaa,
teko mykkä ja alttius sokea" -- näin
sanat kuului.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.
Lie olleet ne sinnepäin,
mut asia on ainakin sillä tapaa.
TOINEN JÄÄKÄRI.
Sotaonnensa sorru ei milloinkaan,
muut toista tulleet on kokemaan.
Eli Tilly ohitse maineestaan.
Vaan Friedlandin lippuja tuho ei kaada,
kera niiden voin varmasti voiton saada.
Hän mukaansa onnenkin lumoaa.
Ken Friedlandin merkeissä sotaan kulkee
salaiset voimat sen suojaansa sulkee.
Sillä tiedossa kaiken on maailman,
että Friedlandin herttua helvetistä
on palkannut muutaman auttajan.
RATSUVÄENALIUPSEERI.
Kova[33] on hän, siitä ei epäilemistä.
Lützenin leikissä verisessä
tuliluikkujen tultansa iskiessä
hän ratsasti aivan rauhaisana.
Seulaksi ampuivat häneltä lakin
ja rei'ille saappaan ja haarniskatakin,
oli jäljet selvästi huomattavana;
iho naarmuton, suojana voiteen valta,
jota hän oli saanut saatanalta.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.
Joko ihmettä siitä nyt etsitään!
Oli haarniska hirvennahkainen,[34]
jot' ei luoti puhkaise yksikään.
RATSUVÄENALIUPSEERI.
Ei, voimasta johtuu se voiteen sen,
jok' on keitetty loitsuja lukien.
TORVENSOITTAJA.
Ei oiva keinoja käytä hän!
RATSUVÄENALIUPSEERI.
Myös mitä vastedes sattuu, varmaan
hänen tähdistä sanovat näkevän;
minä asian tarkemmin ymmärrän.
Öin nähty on kulkevan miehen harmaan[35]
hänen luokseen ovista suljetuista;
moni vartija sille on huudellut.
Ja aina on suuria seurannut
sen harmaatakkisen vierailuista.
TOINEN JÄÄKÄRI.
Niin, perkeleen vallassa kenraali on,
siks elomme hauska on, huoleton.