_Kaarle Olavi (tarttuu Amalian käteen. Hiljaan, mutta vilkkaasti
Amalialle)_
-- Pitäisitkö minusta enemmän, Amalia, jos näkisit minun tuollaisena,
verisenä, kaatuneena?
_Amalia (Katsoen hämmästyksellä Kaarleen)._
Sitte kuolisin, jos sinäkin Kaarle...
_Kaarle Olavi (keskeyttäen)._
Hyvä... Jos olisit suonut minun tuollaisena näkeväsi -- niin olisit mun
pian sellaisena saanut nähdä!
_Anna (kyyneleissä)._
Amalia kulta! Anna minulle yks' seppele! -- _(Saatuansa Amalialta
seppeleen polvistuu hän Bartholdon viereen ja silittää hänen hiuksensa
pois otsalta)._ -- Oi armaani! kuinka vaalea on otsasi ja kylmä! Suo
minun tehdä tämä rakkauden osoitus sinulle -- suo särjettyjen kukkain
toinen toisiaan suudella! _(Hän seppelöitsee Bartholdon)._ -- Ja nyt
jäähyväiseksi yksi suudelma! -- ensimmäinen ja -- viimeinen! _(Hän
suutelee pitkään Bartholdoa ja jää sitte polvistumaan hänen viereensä)._
_Burmeister._
Yksi vaate vielä puuttuu tuohon kauniin kuolinpukuun. Se ei saa siinä
puuttua! Hän toivoi itse sen vaipan alla nukahtaa -- tahtonsa pitää
täytettämän! -- Mä viimeisen teen hälle kunnian.
_(Hän ottaa suuren banérin ja peittää Bartholdon sillä, kuitenkin niin
että hänen päänsä jää paljaaksi. Burmeisterin tätä tehdessä laskevat
kaikki sotilaat muut vähemmät liput sekä aseensa alaspäin maata kohti)._