_Bartholdus Simonis._
Älä ole milläänsäkään Kaarle! -- Kyllä tulen avutta toimeen! On minulla
parempi käteni terveennä.
_(Bartholdus Simonis, jonka vasempi käsi on siteissä, ja Kaarle Olavi
tulevat portista)._
_Bartholdus Simonis (Itsekseen)._
Jumalan kiitos, että ehdimme tänne hyvään aikaan, ennenkuin on mitään
onnettomuutta tapahtunut! _(Kaarlelle, joka ähkäen pyyhkii hikeä
otsastansa)._ Tämän portin lähellä ei löydy ainoatakaan tykkiä, sillä ei
kenkään odottanut, että vihollinen tästä ryntäisi kaupunkiin. Mene
Kaarle ja toimita tänne yksi tykki. Pait sitä tulee sinun hankkia
kymmenen taikka kaksikymmentä rivakasta miestä -- jos satut kohtaamaan
niin monta. Muuten on, toivoni mukaan, vähemmässäkin tarpeeksi.
_Kaarle Olavi._
Hoh! Bartholdus! -- Se oli surmantapainen ratsastaminen! Kuuma olen kuin
suitseva leipäuuni! _(Ottaa taskustansa pullon ja juo siitä)._ -- Tuhat
tulimaista, että oli tuokin vaan pelkkää vettä, selvää lähteen antamaa
ja kantamaa! -- Per Dii immortales! Kehnoa särvintä tuo vesi! Oi,
muistuupi mieleeni Burmeisterin kesti ja oivalliset olvihaarikat siellä!
_(huoaten)._ Nunc qvid est, qvod me in hoc urbe delectare possit? --
Mutta mainitsitte jotakin tykeistä, herra kenraali Bartholdus? Puhuitko
niistä tykeistä, jotka tänään jäivät saaliiksemme? --
_Bartholdus Simonis._
Käskin sinua mennä noutamaan yksi tykki tänne ja haalimaan kokoon
kymmenen eli kaksikymmentä kunnollista soturia...
_Kaarle Olavi._
Niin ... niin sanoit. Nyt jo muistan nämät sanasi kuulleeni. -- Vaan
minkätähden tykki? -- Miksikä sotureita? -- Minkätähden tämä kirottu
ratsastus, joka oli viedä hengen minusta?... mutta olipa tuo
hallipää-valakka myös hevonen hevoseksi! Näin -- näin se harpata
hölkötteli ikäänkuin Neitsytniemen vanha tietäjä-akka! Vaan Bartholdus!
Kuka on sanonut ja mistä sen tiedät, että vihollinen aikoo tehdä
rynnäkön? Minkä sanoman antoi sinulle Erici? Minkä tähden on tämä asia
näin salassa pidettävä? Puhu nyt suusi puhtaaksi ja selitä minulle
selitettävät! --
_Bartholdus Simonis._
Miksi vaadit selityksiä, Kaarle, ehkä olet kuullut, ett'en voi
selityksiin ryhtyä? --
_Kaarle Olavi._
Miksikä kohtelet minua niinkuin komentaja käskettäviänsä? Enkö ole
vänrikki niinkuin sinäkin? -- Suoraan sanottu! En tottele kauemmin
käskyjä, joidenka tarkoitusta en ymmärrä. Nyt olen suuttunut kauemmin
näyttämään sen porsaan osaa, joka säkissä vietiin pitkät matkat, itse
tietämättä mihin!
_Bartholdus Simonis._
Kaarle! En ole kohdellut sinua niinkuin komentaja käskettäviänsä, vaan
niinkuin ystävä ystäväänsä, niinkuin veli veljeänsä! Mutta ell'eivät
pyytämäni ole sinulle mielin, niin käyn itse toimeen. Jää sinä
sill'aikaa vartiaksi tähän! --
_Kaarle Olavi._
Älä vihastu, ystäväni Bartholdus! Minä hyppään päistikkaa vaikka
kaivohon, jos ystävyytemme nimessä pyydät minua niin tekemään. Siis
menen -- mutta kirotut olkoot kaikki salaisuudet! Eikö ihmisten sopisi
olla niinkuin minun? Minulla ei ole salaisuuksia Jumalan eikä ihmisten
kanssa! Linnut ilmassa, puut metsässä, kukkaiset kedolla ja vielä
_(viittaa lahdelle)_ kalatkin meressä tuntevat ajatukseni yhtä hyvin
kuin minä itse, sillä en niitä salaa keneltäkään! Hyi tätä mailmaa! Eikö
salaisuus ja hulluus ollene sama asia? --
_Bartholdus Simonis._
Nyt joudu Kaarle!
_Kaarle Olavi._
Kyllä joudun -- niin paljon kuin näin harmissani ollen on mahdollista!
--
_Bartholdus Simonis._