_Anna (yksin)._
Hetket rientävät -- vaan Bartholdoa ei kuulu tulevaksi! -- Varmaan tekee
tuo petturi Gerbert rynnäkkönsä jo tänä yönä, toivoen viekkaalle
juonellensa hyvää menestystä, kuin jalo Burmeisterkin kovaksi onneksi
jätti kaupungin. -- Vaan sen ei pidä luonnistuman! -- se ei saa
luonnistua! -- _(katselee kivääriänsä)._ -- Sinä luoti kulta, joka
lepäät tämän kuolon lähettäjän povessa, sinua rukoilen löytämään tien
hänen kavalaan sydämeensä! Tuossa portin edustalla olkoon se määrä,
johon on hänen suotu käydä, vaan ei edemmäksi! Seisokoot siinä koston ja
kuoleman enkelit vakaina liittolaisinani! _(Kaikua hevoisten kavioista
kuuluu. Anna katsoo taaksensa)._ -- Kaksi ratsastajaa! He kiertävät
kadun kulmassa ja kiiruhtavat tänne! -- Toinen heistä -- ah, se ompi
hän!
_(Anna vaipuu istumaan vallille)._