_Jöns Barrus (ensin yksin)._
_Jöns Barrus (katsoen porvarin jälkeen)._
-- Tuoko olisi kuullut, vaikka vihollinen tykillä olisi ampunut hänen
korvansa edustalla! Olipa hänessäkin vartiaa näin tärkeään paikkaan! He
... he.. _(Lyö kädellänsä otsaansa)._ -- Mutta nytpä muistan! Enkö
jättänyt kammarini avainta suulle; -- ja kammarissa on raha-arkkuni! Nyt
varkaat varmaan vievät minun rahani, kaikki, kaikki minun rahani! Voi
minua kovan onnen lasta! Vaan mitä on tehdä? Näin tärkeä
vartioimispaikka ja velvollisuus, joka vaatii ... ja toisella puolella
rahani, jotka kiljuen huutavat minua apuhun! -- Ah! minä olen
onnettomuuden oma!
_Ääni (alhalta, vallin sisäpuolelta)._
Käykää kotia... Kyllä minä tulen vartioitsemaan teidän sijaanne.
_Jöns Barrus._
Kuka sinä siellä olet? _(tähtää kiväärillänsä ääntä kohden)._ -- Minä
tiedän että portti on auki, mutta siitä ei pidä pahanhengenkään pääsemän
sisään eikä ulos saamatta luotia päähänsä! Joko vastaat taikka kohta
pamahtaa!
_Ääni._
Antakaa minulle ensin suun vuoroa vastaamaan. -- "Kuuliaisuus
kuninkaalle". --
_Jöns Barrus._
Kuulenhan ettäs olet ystävä, mutta mitä muuten olet? Selitä tarkkaan!
Minä tahdon selvän tiedon kaikista, jotka lähestyvät tätä porttia!
_Ääni._
Nuori talonpojan renki Uudelta kirkolta olen. Eilen tulin tänne
Wiipuriin vihollista pakoon. Tänään antoi eräs herra minulle kiväärin ja
käski minun mennä vallille vartioitsemaan.
_Jöns Barrus._