Laaja eteinen miekkailukoulussa. Kummallakin puolen suuret ovet, ja
miltei koko peräseinän peittää raskas, kahtia jakautuva esirippu,
jonka aukeamasta päästään miekkailuhuoneeseen.
On ilta. Päivän rasittavat harjoitukset ovat päättyneet ja
gladiaattorit, jotka huomenna astuvat areenalle kuolemaan, viettävät
viimeistä iltaansa. He ovat muuten alastomia, paitsi vyötäiset ovat
peitetyt.
Eteisen seinämällä istuu Spartacus, tutkien erästä pergamenttikääröä.
Hänen vartalonsa on pitkä, jäntevä ja notkea, liikkeensä varmat
ja sulavat. Hänen kasvonsa ovat kauniit -- vain suun ympärillä
on kivikova piirre ja silmissä jäätävä kiilto, joka on syntynyt
alituisesta elämällä ja kuolemalla leikkimisestä. Kun hän puhuu,
ovat hänen sanansa lyhyet, ja vaikka hän yleensä puhuu omituisen
hillitysti -- aivankuin tahtoisi siten peittää sisässään hehkuvan
tulen -- niin vaikuttavat hänen sanansa, hänen äänensä synkkä
sointu tavattoman voimakkaasti. -- Nyt hän näyttää miettivältä,
tunteelliselta ja kauniilta, kun hän toisinaan nostaa katseensa ja
tuijottaa ajatuksissaan eteensä.
Muut gladiaattorit seisoskelevat ryhmissä katsellen, miten Karmides,
eräs tavattoman kaunis, nuori gladiaattori, miekkailee erään toisen
nuoren gladiaattorin kanssa. Taisteilijoiden sorjat, öljytyt
ruumiit välkähtelevät kuin kiillotettu pronssi ja toisinaan kun he
silmänräpäyksen ovat aivan liikkumattomina, näyttävät he ihanilta
kuvapatsailta. Miekkailun kestäessä kuuluu katselijoiden joukosta
muutamia varoitus- ja kehoitushuutoja.
ÄÄNIÄ.
-- Varo, Karmides!
-- Nyt hyökkää!
Hetken miekkailtuaan iskee Karmides miekan vastustajansa kädestä.
Lopettavat taistelun.
HUUTOJA.
-- Hyvä, Karmides!
-- Sepä kävi nopeasti!
-- Sinä tulet vaaralliseksi...
GRATUS (eräs vanhanpuoleinen, kookas traakialainen gladiaattori,
taputtaen hävinnyttä olalle.) Miten luulet kestäväsi huomenna,
poikani?
KRATINOS (huolettomasti.)
Samantekevä!
ÄÄNIÄ.
-- Vai niin! Aijotko huomennakin luopua miekastasi?
-- Jos sen teet, niin luulen, että olosi areenalla käy hieman kuumaksi!
Naurua.
KARMIDES (kuin itsekseen.)
Huomenna siis alkavat näytökset...
ENOMANUS.
Entä sitten?
KARMIDES.
Eipä erikoista. Olisi vain hauska tietää, ketkä meistä huomen illalla
tähän aikaan elävät.
ENOMANUS.
Mitä sinä siitä huolit! Minä muuten arvelen, että ne, jotka eivät
areenalle kaadu, ne elävät!
Naurua.
GRATUS.
No, kuolema ei ole niinkään paha. Tämä elämä ei ole sen parempi.
KARMIDES.
Niin, niin... Kuolema areenalla ei olekaan mitään... Mutta ajatelkaa
Kleomenesta... -- (Viitaten miekkailuhuoneeseen.) -- Tuolla istuu hän
kytkettynä ja odottaa milloin Licinius lähettää noutamaan hänet
ristinpuuhun...
ARATUS.
Oma syynsä! Miksi hän kieltäytyi lähtemästä areenalle... Mokoma
pelkuri!
KARMIDES.
Sinä itse pelkuri olet eikä Kleomenes! Hän vain ei tahtonut enää
taistella veljiänsä vastaan.
ARATUS (pilkallisesti.)
Veljiänsä vastaan! Pitäköön kukin huolta itsestään! Ja minkätähden
loukkasi hän Liciniusta? Piti hänen tietää, että siitä menettää
henkensä...
CRIXUS (kookas, kiihkeännäköinen gladiaattori.)
Ei! Tämä menee jo liian pitkälle! Te näette, miten yhdestä turhasta
sanasta saattaa milloin tahansa joutua ristille kuten Kleomenes nyt
joutuu... Meidän pitäisi sittenkin tehdä jotakin ... ryhtyä johonkin...
GRATUS.
Mihin?
CRIXUS (kiihkeästi.)
Kapinaan!
ARATUS.
Kapinaan! Miksi? Eikö sinun ole hyvä olla? Eiväthän gladiaattorit ole
sentään orjia. Katsokaa esimerkiksi Spartacusta. Moni ylhäinen
roomalaisnainen olisi iloinen, kun saisi suudella hänen tunicansa
lievettä! Ja jos viime näytäntöjen jälkeen olisi kysytty kansalta,
kumpi on suurempi, Spartacus vai Gnejus Pompejus, niin varmasti olisi
kansan tuomio langennut Spartacuksen eduksi! Sellaiseen asemaan voi
kohota vain gladiaattori!
KARMIDES (tulistuen.)
Luuletko sinä nauta pääseväsi milloinkaan Spartacuksen veroiseksi,
vaikka viime näytöksestä pelastuitkin elävänä! Kautta Zeuksen! Minä
toivon sinun huomenna joutuvan hänen kanssaan vastatusten, että saat
maistaa, miltä tuntuu, kun kylmä teräs menee lävitsesi! -- Sanoit,
ettemme ole orjia, mutta _orjia_ me juuri olemme. Vai oletko sinä muka
vapaa?
Naurua.
CRIXUS (yleenkatseellisesti.)
Älä viitsi puhua hänelle, Karmides! Hänen paksuun kalloonsa ei mahdu
mikään. Aasi, joka jokaisena aamuna kantaa raskaan kuormansa
Campaniasta Capuan foorumille ja palkakseen saa ruoskaa, on paljon
viisaampi kuin hän! -- (Nauraa.) -- Mutta varo huomenna...
ARATUS (uhkaavasti.)
Älkää röyhkeilkö! Minä voin näyttää teille...
HUUTOJA.
-- Mitä sitten!
-- Jos huomenna joudut vastaani, niin...
-- Huomenna kuolet!
ENOMANUS.
_Ruoskaa_ hän tarvitsee eikä miekkaa!
CRIXUS.
Sinäkö uhkailet? Raukka!
KARMIDES
Kerberus sinut syököön!
ARATUS (raivoisalla ilkeydellä.)
Älkää huutako, sanon minä! Älä röyhkeile, Crixus... -- Hiljaa. -- Mitä
seuraa, Liciniukselle...?
SPARTACUS (nousee hitaasti ja tuijottaen jääkylmin, läpitunkevin
katsein Aratukseen sanoo hiljaa, kolealla, onnettomuutta ennustavalla
äänellä.)
Siitä seuraa, että sinut heti sen jälkeen kannetaan kuopille...
Ymmärrätkö...?
ARATUS (sammaltaen pelästyneenä.)
Enhän minä... En minä ole aikonutkaan ... en mitenkään...
KARMIDES.
Niin... Minä neuvon, että olet ääneti...
CRIXUS.
Tuollaisille minä en puhu, mutta teille, jotka ymmärrätte, teiltä minä
kysyn: eikö olisi jotain tehtävä? Meidän olomme on pahempi kuin
tavallisten orjien. Kuin teuraseläimet pakotetaan meidät areenalle...
Meillä on aina kuolema silmien edessä...
KARMIDES.
Kapinaan on noustava!
GRATUS (katkerasti.)
Sinun puheesi on totta, Crixus. Mutta mitä hyödyttäisi kapina? Minä
olen varma siitä, että legioonat paikalla piirittäisivät meidät ja
silloin saisimme kauniisti lähteä ristiinnaulittaviksi!
ÄÄNIÄ
-- Se on totta!
-- On se niinkin!
CRIXUS
Minä tarkoitan, että gladiaattorit kaikissa kouluissa yht'aikaa
tekisivät kapinan ja ryntäisivät vapauteen...
ÄÄNIÄ.
-- Aivan niin!
-- Siihen annan ääneni!
CRIXUS
Gratus, sinä sanoit, että joudumme ristille, jos yritämme taistella
vapautemme puolesta. Mutta sano minulle, sanokaa minulle: _minkävuoksi_
te huomenna menette kuolemaan?
GRATUS (hämillään.)
Sitä en tullut ajatelleeksi...
CRIXUS (katkerasti ja kiihottavasti.)
Siinäpä se! --- Te olette nyt eläviä, nuoria ja voimakkaita. Mutta
huomen illalla tähän aikaan makaa suurin osa teistä elottomina,
silvottuina... Teidän verenne on vuotanut kuiviin areenan hiekkaan ja
teidät paiskataan likaisiin kuoppiin kuin koirat! Ja minä sanon
minkätähden. -- (Painavasti) -- Herrojenne huviksi.
ÄÄNIÄ (katkeria, synkkiä.)
-- Se on totta!
-- Tuota en ole ajatellut!
-- Se on liiankin totta!
CRIXUS.
Gratus pelottaa meitä ristinpuulla. Mutta kun meidän kaikissa
tapauksissa täytyy pian kuolla, niin sanokaa: onko teistä mieluisampaa
kuolla ylimysten huvittamiseksi kuin taistelussa oman vapautenne
puolesta?
ENOMANUS (kuin havahtuen.)
Kautta jumalien! Sinä puhut totta, Crixus!
CRIXUS.
Ja huomatkaa, että me voimme myöskin voittaa ja päästä tästä kirotusta
orjuudesta.
KARMIDES.
Spartacus, mitä sinä ajattelet?
SPARTACUS (synkästi.)
Minä en ajattele mitään...
KARMIDES (moittivasti.)
Kuinka sinä voit sanoa noin? Jospa vain tahtoisit, niin voisit
paljonkin...
GRATUS
Sanoppa poikani, mitä hyödyttää sinua tuo sotakertomusten lukeminen?
CRIXUS (purevasti.)
Antakaa hänen olla rauhassa! Mitä hän välittää meidän pyrkimyksistämme!
Hänhän säännöllisesti voittaa; jo kolmen vuoden ajan on hän pelastunut
jokaisesta näytöksestä... Ja siinä tuo nauta puhui totta, kun huomautti
Spartacuksen tavattomasta kansansuosiosta. Ja sitten ne naiset! Ne
hänet pilaavat! Rooman kauneimmat naisethan suorastaan kilpailevat
hänen suosiostaan... Tiedättekö jo mikä seikkailu hänellä oli kolme
päivää sitten isäntämme tyttären, Licinian kanssa...? -- (Nauraa) -- No
niin... Mitä välittäisi hän silloin vapaudesta!
SPARTACUS (syöksähtäen kiivaasti seisaalleen.)
Mitä sinä puhut?! -- (Istuutuu) -- No, samantekevä...
GRATUS (moittivasti.)
No no, Crixus!
KARMIDES.
Sinä tuomitset väärin Spartacusta -- tapasi mukaan!
ENOMANUS (harmistuen.)
Miksi hän sitten on tuollainen! Hänhän on paras meistä kaikista ja hän
vain lukee, lukee ja haaveilee kotimaansa metsistä, vuorista ja...
CRIXUS (keskeyttäen.)
Rooman naisista!
Naurua.
KRATINOS.
Karmides! Tule miekkailuhuoneeseen koettamaan vielä kerran minun
kanssani! Täällä eteisessä en osaa miekkailla...
ÄÄNIÄ.
-- Se onkin hyödyllisempää kuin kapinasta puhuminen.
-- Ei ole!
-- Älä valehtele!
KARMIDES.
Minä tulen.
CRIXUS (mennessään.)
Tulkaa miekkailuhuoneeseen keskustelemaan. Siellä olemme rauhassa.
Meidän täytyy...
Poistuvat.
SPARTACUS (hetken kuluttua, katkerasti hymähtäen.)
Itseäni minä siis vain ajattelenkin! -- (Istuu pää käsien varassa
tuijottaen eteensä.)