18) Ûberwindung ist umgekehrt: — schon (auch, zugleich) Entwerthung.

19) Lebensentwerthung und Lebensüberwindung und deren Verhältniss

(Entleben, verleben, durchleben.)

20) Daher: ist (praktische) Lebensfuhrung an (Philosophische)

Lebensreinigung gekniipft.

21) Philosophie erhält ihren praktischen Werth und umgekehrt liegt in

allem und jedem praktischen schon ein philosophisches Moment.»

[27] Jos vapaaherra Uexküll-Gyllenbandin merkillisestä

persoonallisuudesta joskus tulevaisuudessa kirjoitetaan erikoinen

kuvaus, voi käydä ilmi, että yksin hänen eetillisessä filosofiassaankin

on osaksi samaa venäläistäkin henkeä, joka ilmenee elämän ikuisten

eetillisten probleemien käsittelemisenä esim. Tolstoin ja Dostojevskin

taiteessa ja joka on niin etäällä länsimaisesta aktiivisen toiminnan

ja kommersialismin kyllästyttämästä hengestä. — Joka tapauksessa

Stanislavskin ohjaustaide oli Ida Aalbergin viimmeisenä elinvuotena

hyvin läheistä vapaaherra Uexküll-Gyllenbandille ja oli todennäköisesti

ollut aikaisemminkin. Kun Ida Aalberg ohjasi »Ikuisen taistelun»

Kansallisteatterissa kevätkaudella 1910, tapahtui se, niinkuin melkein

kaikki muukin hänen ohjaustyönsä, vapaaherra Uexküll-Gyllenbandin

tarkan valvonnan ja yhteistoiminnan avulla, ja esim. semmoinen

keino kuin kukkien asettaminen riviin pitkin näyttämön parrasta,

jota keinoa »Ikuisessa taistelussa» käytettiin, on Stanislavskin

myöhemmän taiteen eräitä tyypillisimpiä keinoja. Vuonna 1914 Ida

Aalberg ehdotti omalle seurueelleen nimeksi: »Studio», mutta nimen

oli kai vapaaherra Uexküll-Gyllenband löytänyt Moskovasta, missä sitä

käytettiin Taide-teatterin kokeellisesta osastosta. Kansan Näyttämöllä

keväällä 1918 vapaaherra Uexküll-Gyllenband ohjasi erään operetin,

jossa hän sekä säveltäjän että näyttelijäin että arvostelijain ihmeeksi

pani nykyaikaiseksi suunnitellussa toiminnassa henkilöt käyttämään

Pierrot-pukuja ja antoi esityksen aikana valojen palaa katsomossa —

tuommoiset ideat ovat tunnusmerkillisiä V. Meyerholdin ohjaustaiteelle.

Tutkimus voisi epäilemättä keksiä yhä lisää yhtäläisyyksiä vapaaherra

Yexkull-Gyllenbandin ja moskovalaisen ohjaustaiteen välillä tämän

vaikutelmien vastaanottamisen ehdottomasti silti vähentämättä

hänen saavutustensa arvoa. — Ida Aalbergin eläessä vapaaherra

Uexküll-Gyllenband peittelemättä sanoi ihailevansa moskovalaista

ohjaustaidetta, kaikki muu oli joko raakaa tai valheellista. Että hänen

ihailunsa Stanislavskin taidetta kohtaan myöhemmin kävi vähäisemmäksi,

johtui siitä, että hän Ida Aalbergin kuoltua saattoi puhua

peittelemättömämmin vaimovainajansa taiteesta, joka oli hänestä paljon

yläpuolella Moskovan Taide-teatterinkin saavutuksia. Kun tämän kirjan

kirjoittaja vähän ennen vapaaherra Uexküll-Gyllenbandin kuolemaa tapasi

hänet Helsingin kadulla, syntyi pitkä keskustelu, jossa vapaaherra

m.m. lausui: »Moskovassa on luotu oikeata taidetta, mutta vain perin

rajoitetulla alalla. Vaimoni taiteen ohella se kuitenkin on ainoata

oikeata näyttämötaidetta, mitä maailmassa on nähty.» Luonnollisesti hän

tällöin Ida Aalbergin taiteesta puhuessaan tarkoitti vain Ida Aalbergin

myöhempää taidetta, joka oli syntynyt yhteistoiminnassa hänen itsensä

kanssa.

[28] Jo 1898 vapaaherra kirjoitti »Hedda Gablerista»; »Man muss es

still führen und _innerlich motivieren_. Man muss vor allem den

Selbstmord innerlich motivieren, dass es verständlich wird und zugleich

ergreift, erschüttert, Mitgefühl, Mitleid und Interesse erweckt.» —

[29] Dusella oli Hedda Gablerina varsinkin Berlinissä tavaton menestys.

Joku kriitikko kuitenkin on huomauttanut, ettei italialainenkaan

näyttelijätär esittänyt Ibsenin Heddaa, vaan omaansa, Dusellekin

muodostui loistokohdaksi Lovborgin käsikirjoituksen polttaminen, jonka

kohdan näyttelemisestä on varsin yksityiskohtaisia kuvauksia.

[30] Taiteellisista kysymyksistä keskustellessaan vapaaherra

Uexküll-Gyllenband puki mielipiteensä kernaasti kaavaan: ensiksi — — —,

toiseksi — — —, kolmanneksi — — —, neljänneksi — — — j.n.e. Tuommoinen

väitelmien esittämistapa oli hänelle hyvin karakteristinen ominaisuus

ja on eräs niistä piirteistä, joiden mukaan »Kansa ja teatteri»

artikkelia voi pitää hänen kynästään lähteneenä.

Ida Aalberg · 第 91 / 91 题