19) Lebensentwerthung und Lebensüberwindung und deren Verhältniss
(Entleben, verleben, durchleben.)
20) Daher: ist (praktische) Lebensfuhrung an (Philosophische)
Lebensreinigung gekniipft.
21) Philosophie erhält ihren praktischen Werth und umgekehrt liegt in
allem und jedem praktischen schon ein philosophisches Moment.»
[27] Jos vapaaherra Uexküll-Gyllenbandin merkillisestä
persoonallisuudesta joskus tulevaisuudessa kirjoitetaan erikoinen
kuvaus, voi käydä ilmi, että yksin hänen eetillisessä filosofiassaankin
on osaksi samaa venäläistäkin henkeä, joka ilmenee elämän ikuisten
eetillisten probleemien käsittelemisenä esim. Tolstoin ja Dostojevskin
taiteessa ja joka on niin etäällä länsimaisesta aktiivisen toiminnan
ja kommersialismin kyllästyttämästä hengestä. — Joka tapauksessa
Stanislavskin ohjaustaide oli Ida Aalbergin viimmeisenä elinvuotena
hyvin läheistä vapaaherra Uexküll-Gyllenbandille ja oli todennäköisesti
ollut aikaisemminkin. Kun Ida Aalberg ohjasi »Ikuisen taistelun»
Kansallisteatterissa kevätkaudella 1910, tapahtui se, niinkuin melkein
kaikki muukin hänen ohjaustyönsä, vapaaherra Uexküll-Gyllenbandin
tarkan valvonnan ja yhteistoiminnan avulla, ja esim. semmoinen
keino kuin kukkien asettaminen riviin pitkin näyttämön parrasta,
jota keinoa »Ikuisessa taistelussa» käytettiin, on Stanislavskin
myöhemmän taiteen eräitä tyypillisimpiä keinoja. Vuonna 1914 Ida
Aalberg ehdotti omalle seurueelleen nimeksi: »Studio», mutta nimen
oli kai vapaaherra Uexküll-Gyllenband löytänyt Moskovasta, missä sitä
käytettiin Taide-teatterin kokeellisesta osastosta. Kansan Näyttämöllä
keväällä 1918 vapaaherra Uexküll-Gyllenband ohjasi erään operetin,
jossa hän sekä säveltäjän että näyttelijäin että arvostelijain ihmeeksi
pani nykyaikaiseksi suunnitellussa toiminnassa henkilöt käyttämään
Pierrot-pukuja ja antoi esityksen aikana valojen palaa katsomossa —
tuommoiset ideat ovat tunnusmerkillisiä V. Meyerholdin ohjaustaiteelle.
Tutkimus voisi epäilemättä keksiä yhä lisää yhtäläisyyksiä vapaaherra
Yexkull-Gyllenbandin ja moskovalaisen ohjaustaiteen välillä tämän
vaikutelmien vastaanottamisen ehdottomasti silti vähentämättä
hänen saavutustensa arvoa. — Ida Aalbergin eläessä vapaaherra
Uexküll-Gyllenband peittelemättä sanoi ihailevansa moskovalaista
ohjaustaidetta, kaikki muu oli joko raakaa tai valheellista. Että hänen
ihailunsa Stanislavskin taidetta kohtaan myöhemmin kävi vähäisemmäksi,
johtui siitä, että hän Ida Aalbergin kuoltua saattoi puhua
peittelemättömämmin vaimovainajansa taiteesta, joka oli hänestä paljon
yläpuolella Moskovan Taide-teatterinkin saavutuksia. Kun tämän kirjan
kirjoittaja vähän ennen vapaaherra Uexküll-Gyllenbandin kuolemaa tapasi
hänet Helsingin kadulla, syntyi pitkä keskustelu, jossa vapaaherra
m.m. lausui: »Moskovassa on luotu oikeata taidetta, mutta vain perin
rajoitetulla alalla. Vaimoni taiteen ohella se kuitenkin on ainoata
oikeata näyttämötaidetta, mitä maailmassa on nähty.» Luonnollisesti hän
tällöin Ida Aalbergin taiteesta puhuessaan tarkoitti vain Ida Aalbergin
myöhempää taidetta, joka oli syntynyt yhteistoiminnassa hänen itsensä
kanssa.
[28] Jo 1898 vapaaherra kirjoitti »Hedda Gablerista»; »Man muss es
still führen und _innerlich motivieren_. Man muss vor allem den
Selbstmord innerlich motivieren, dass es verständlich wird und zugleich
ergreift, erschüttert, Mitgefühl, Mitleid und Interesse erweckt.» —
[29] Dusella oli Hedda Gablerina varsinkin Berlinissä tavaton menestys.
Joku kriitikko kuitenkin on huomauttanut, ettei italialainenkaan
näyttelijätär esittänyt Ibsenin Heddaa, vaan omaansa, Dusellekin
muodostui loistokohdaksi Lovborgin käsikirjoituksen polttaminen, jonka
kohdan näyttelemisestä on varsin yksityiskohtaisia kuvauksia.
[30] Taiteellisista kysymyksistä keskustellessaan vapaaherra
Uexküll-Gyllenband puki mielipiteensä kernaasti kaavaan: ensiksi — — —,
toiseksi — — —, kolmanneksi — — —, neljänneksi — — — j.n.e. Tuommoinen
väitelmien esittämistapa oli hänelle hyvin karakteristinen ominaisuus
ja on eräs niistä piirteistä, joiden mukaan »Kansa ja teatteri»
artikkelia voi pitää hänen kynästään lähteneenä.