Ida Aalberg kirjoitti vastaukseksi:
»Arvoisa Herra Tohtori!
Teidän kirjeenne 18 p:ltä olen vastaanottanut.
Te olette kummastunut kuinka minä olen uskaltanut sanoa uskovani, ettei
minua Kansallisteatterissa tarvita. — Minä olen sen uskaltanut syystä,
että olin saanut sen vakuutuksen ja iloitsen suuresti nähdessäni, että
siis se ei ole niin. Syytä tähän vakaumukseen on minulle _kylliksi_
teatterin avausjuhla-asiassa annettu.
Tänä keväänä en enää tule.
Sitäpaitsi sanoitte syksyllä, ettei löydy minulle repertoiria. —
Mitä myöhempään tulee siitä voimme myöhemmin päättää. Iloitsen
että terveytenne on parempi ja toivon sydämellisesti pikaista
voimistumistanne voidaksenne edelleen kehittää ja nostaa suomalaista
taidetta.