Nykyään, jolloin koko sivistysmaailma elää Mars-jumalan merkeissä, on
syytä palauttaa muistoomme niitä omia urhojamme, jotka kuluneina
aikoina ovat vertaan vuodattaneet synnyinmaansa puolesta, piirtäen
miekankärjellä nimensä sen historian lehdille. Tasapuolisesti historian
kulkua tarkastaessamme on meidän myöntäminen, että sodilla ja
miekkamiehilläkin, erittäinkin silloin, kun kalpaan on tartuttu
isänmaan puolustamiseksi, on kansojen ja valtioiden kehityksessä
enemmän kuin yksistään kielteinen merkitys, kuten nykyaikana ollaan
taipuvaiset väittämään. Joka tapauksessa ovat sodatkin -- katsoaksemme
asiaa yksinomaan persoonallisuuden kannalta -- kansojen keskuudessa
nostaneet näkyville merkitseviä persoonallisuuksia, joihin meillä on
syy tutustua jo yksin kasvattavassakin mielessä. Sillä ovathan
tällaiset ahdingon ja tuskan ajat kansain elämässä tilanteita, jotka,
jos kohta ne paljon pahaakin saavat aikaan, jännittävät äärimmilleen
kansojen ja varsinkin johtoasemaan joutuneiden yksilöiden kykyjä sekä
siten, niin sanoaksemme, korkeapaineen alla, lyhyessä ajassa
kypsyttävät itsesäilytyksen kannalta lujia ja keinokkaita
henkilöllisyyksiä sekä rohkeita ja päättäviä luonteita.
Niin köyhäksi kuin maatamme ja historiaamme tavallisesti sanotaankin,
niin ainakaan se ei sitä ole sodan telmeistä. Niitä on maamme ja kahden
vieraan rodun väliin puristunut pieni kansamme saanut kestää enemmän
kuin moni isompikin kansa. Ja kun esi-isämme ovat useimmista sodistaan
saaneet suoriutua omin voimin, vieläpä oloissa, jolloin maan raavain
miehistö on ollut vierailla sotatanterilla, niin ovat kansamme
muinaiset taistelut olleet juuri erikoisesti omiaan luomaan
monikeinoisia ja sitkeitä sotaurhoja. Tällaisissa olosuhteissa on
meillä eri aikoina kehittynyt sangen huomattavia talonpoikaisia
kansanjohtajia, kuten Wesaiset, Räsäset, Roivaat, Luukkoset ja Tiaiset.
Mutta eipä sotahistoriastamme puutu laajempaakin mainetta saavuttaneita
sekä suurempia loistotekoja suorittaneita sotasankareita, kuten esim.
useat Horn-suvun jäsenet sekä moniaat Kolmikymmenvuotisen sodan urhot.
Sotaurhoistamme, ja varsinkin etäisempään menneisyyteen kuuluvista,
mainitsevat aikakirjat useinkin vain ohimennen. He vilahtavat hetkeksi
näkyviin ja jälleen katoavat. Näistä miehistä olemme koettaneet
luoda vähän ehyemmät, selvemmät kuvat, poimia esille, mitä heistä
historia tietää, sekä näiden tosiasiain valossa ja niitä vapaassa
kaunokirjallisessa kertomuksessa mahdollisimman tarkoin noudattaen,
esittää kuvattavain luonteet ja elävöittää heidän toimintansa. Toiset
soturit tunnetaan jo historiastamme vähän tarkemmin; heidätkin olemme
eri kuvauksissa koettaneet tuoda tuttavallisempina lähemmäs lukijaa.
Menneiden aikojen suomalaisia sotureita kuvattaviksi valitessamme
olemme pitäneet silmällä, että kaikki ovat synnynnäisiä suomalaisia,
josta syystä tästä teoksesta onkin jäänyt syrjään eräitä kotimaamme
historiasta kylläkin tunnettuja merkkimiehiä, kuten esim. Knuutti Posse
ja Pontus Delagardie, koska nämä eivät ole olleet oman maamme lapsia.
Eri aikakausien kotimaisista soturinimistä taas olemme valinneet
edustavimmat, samalla pyrkien esittämään pikapiirteisen kuvan heidän
ympäristöstäänkin sekä sen ajan hengestä, jossa he ovat toimineet.
Olemme ryhtyneet tähän työhön siinä toivossa, että tämä jalojen
esi-isiemme urhosarja taas uudelleen kumpujensa yöstä astuneena
kehottaisi jälkeläisiänsä samaan uhraavaisuuteen isänmaan puolesta kuin
mihin he aikoinaan olivat vereen ja henkeen saakka valmiit, --
toivossa, että tämä näin syntyvä vaatimaton "sankarien muisto" opettaen
ja kasvattaen kansalaisiamme ja nuorisoamme miellyttäisi.
Helsingissä, elokuulla 1915.
_Santeri Ivalo. Kyösti Wilkuna_.