HEINÄ

Sua, Tahdon laulain kiittää,

ettäs olemahan loit sa mun.

Vaikka viikate mun kohta niittää,

näinhän sentään, tunsin sentään sun

aamutuuli, kiuru taivahalla,

suven sade — mikä kohtalo!

Laulan vielä viikattehen alla:

ylistetty olkoon aurinko!

Metsän satuja ja muita runoja · 第 22 / 47 题