Hän huutaa: oikeus antakaa!
Hän ärjyy elkein varmoin:
vain oikeutt' anoo kansa, maa,
ei tyydy alla armoin!
Hän huutaa: herjat, ryövärit,
te särvitte kansan verta.
Hän pauhaa: peikot, petturit,
tilikirjanne tänne kerta!
Kuink' oikeutt' uhmaten kuljettekaan,
ma kintereillänne kuljen:
on oikeus ohjana kansan, maan,
mut mieron tiet minä suljen.
Minä suljen ne kuohut kurjuuden,
ja ma kirvoitan, kansa, salpas.
Väkivallan ma suistan ja vääryyden,
olen kansan vartia valpas!
Salasurmaa sortajan sortaja uus,
ja taskuhun työntää markat...
Olen oikean vartia valpas, hän huus.
Ja tilikirjat on tarkat...
1909.