(Vanhaan ja uuteen tapaan.)
Minä lemmin mun maatani mairettain,
ja ma kiinnyn sen mantuun ja multaan,
ja en minä pois tätä vaihtais vain
en hopeaan, en kultaan.
Mut Suomen soita ma lemmi en,
en rahkasammalta tuota,
ja jos joku pelloksi perkais sen,
niin en minä surisi suota.
Minä lemmin laihoa laineilevaa
ja vainiolla viljaa,
ja kaurankukkaa kalseaa
minä lemmin niinkuin liljaa.
Mut hallaa hyistä en lemmi ma lain,
joka viljat välin surmaa.
Minä lemmin Suomen onnea vain,
mut en minä lemmi turmaa.
Ja mä lemmin sen onnesta taistelijaa
ja taistajan orpolasta,
mut taistoa suurta, rohkeaa,
ja taistoa kunniakasta!
Minä lemmin poikia potria maan,
ja impeä uljasta, sorjaa.
Ja ma lemmin Suomea vapaata vaan,
mut en minä lemmi orjaa!
1901.