Sydän ja järki ne taistelee
Ei taistelunsa lopu.
Ylivaltahan nousis kumpikin,
Vaan niin ei synny sopu.
Järk' itsekäs polkea tahtois vaan
Sydäntuntehet kaikki alleen.
Mielt' aattehen tunne ei kuuliskaan,
Kun kiihtyvi kuumimmilleen.
Näin kaksoisveljet ne yhtenään
Vain polkea mielivi toisia,
Näin taukoamalta ne taistelee, --
Ken suosisi sortoa moista?
Väkivallanhan kohduss' ei koskonkaan
Voi kypsyä onnen lasta.
Se lapsonen lempeän lemmen on,
Sopusoinnusta syntyy se vasta!
Sydän järkeä, järki sydäntä
Kun kuulisi herkin korvin,
Niin silloin se onnenlaulua
Sois maailma ehein torvin!
Epäsoinnut ne silloin taukoais
Ja sointua puhdast' oisi,
Ja suurehen soinnun juhlahan
Koko maailma yhtyä voisi.
1894.