Oksalla istui laululintu.
Lauleli, viserteli.
Lauleli, lauloi lemmestänsä
Ja lauleloissahan eli.
Nuolena luokse laululinnun
Lenteli julma haukka.
Surmasi, surmas pikkulinnun, --
Voi, sua linturaukka!
Nuolena murhe sydämeeni
Iskevi niin kuni haukka;
Nuolena surmas sulotoiveet. --
Voi, sua sydän raukka!
Laulelen, laulan toiveistani,
Niin kuni kuollehesta,
Niin kuni talven taittamasta
Kauniista kukkasesta.
Ehkäpä sentään elpyy vielä
Särkynyt sydänrukka;
Kukkiihan talven jäisen jälkeen
Jällehen kummun kukka!
Puhkeehan talven tuulten jälkeen
Lauluhun kevätkerttu;
Kukkihin, hedelmiinkin kypsyy
Tuoksuva tuomen terttu!