Taas Aabelin rintaa vasten Kain
On nostanut nuijan ja vartoo vain,
Hän kunnes vois antaa voimatyönnin
Ja lyödä veljehen viime lyönnin.
Mut katso! Ei kedolla kahden vain
Nyt seisokaan Aabelin kanssa Kain,
Vaan tuhannet silmät nyt vartioivat,
Ja tuhanten varoitushuudot soivat.
Ja katso! Myös Aabel on varuillaan,
Ja sankarin ilme on otsallaan.
Ja rohkeesti katsetta Kainin hän sietää,
Ja seisoo kuin mies, joka voimansa tietää.
Hän kuolla ei ai'o -- nähdä voi sen!
Ei kaatua raukkana arkaillen.
Vaan kilpeään kirkasta taidoin hän käyttää,
Ja taistelotavat hän tietävän näyttää.
Ja ken sen taistelon nähnyt lie,
Hän siitä sen tunteen varmaan vie,
Että Aabelin sortumuspäivä ei koita,
Jos häntä ei uupumus, velttous voita!