_Mä kuljin ja kuljen polkuain
Ja koetan jalkojain käyttää.
Ja mieleni kons' on murheinen.
Ja konsa sen riemu täyttää.
Mä kuljin ja kuljen polkuain
Ja katselen kaikkialle.
Ja aatos se lentona leijailee
Niin kauvas ja korkealle.
Mä kuljin ja kuljen polkuain
Ja kannelta kanssani kannan,
Ja kaihon hetkenä polvellein
Sen nostan ja helkkyä annan.
Ma kuljen, ja vaikka tieni käy
Yli soiden ja murrokoiden
Ja kautta korven, niin kuitenkin
Yli _täytyy_ mun päästä noiden.
Yli täytyvi, täytyy päästä mun
Päämäärään, mi kaukana hohtaa,
Mi kaukana hohtaa ja houkuttaa
Ja johon mun polkuni johtaa.
Niin kuljin ja kuljen yhtenään
Ja katselen kaikkialle,
Ja aatos se leivona leijailee
Niin kauvas ja korkealle._