Mitä varten? Maksaako todellakin vaivan ruveta julkaisemaan entisiä
sanomalehtikirjoituksia? Ryhtyä haravoimaan vanhoja latopohjia?
Kun se nyt kuitenkin tapahtuu, jää lopullinen ratkaiseva vastaus
tietystikin lukijan ja arvostelun annettavaksi. Saanen sentään esittää
omatkin syyni. Niitä on montakin ja olkoon niiden lukuisuus kernaasti
osoituksena niiden heikkoudesta.
Ensiksikin--kun olen suurimman osan ikääni, enemmän kuin neljänneksen
vuosisataa, toiminut sanomalehtimiehenä: maaseututoimittajana,
valtiopäiväkertojana, juoksijana ja lentäjänä, koti- ja
ulkomaankirjeenvaihtajana, kirjoittanut mitä erilaisimmista aineista,
niin hyvin kirjallisuudesta ja taiteesta kuin metsästyksestä ja
kalastuksesta, sekä tunkioista että navetoista, pelloista ja
niityistä, politiikasta ja ekonomiiasta, kiihottanut yhdessä
henkäyksessä riitaan ja toisessa sovintoon kehottanut--niin olen
ajatellut, että näillä kirjoituksilla ehkä voisi olla jotain
sivistyshistoriallista arvoa näiden sanain jossain ahtaammassa
merkityksessä, niiden antaessa hajakuvia ajasta, oloista ja elämästä
ja omista näkemistä ja kokemista tapauksista sieltä täältä tuon
ajanjakson varrella.
Siksi toiseksi--olen usein ollut koko innollani ja sydämmelläni
mukana, joskaan en ohjissa enkä aisoissa, niin kuitenkin kannoilla,
aatteiden ajamisessa ja harrastusten kannattamisessa ja
arvostelemisessa, joista osa jo on poissa päiväjärjestyksestä, toiset
siinä yhä vieläkin olemassa. Hetken innostuksessa, kiivaudessa ja
katkeruudessakin syntynyt purkaus on usein ehkä oikeampi ja mehevämpi
ajankuva kuin jälkeenpäin kylmällä harkinnalla ja arvostelevalla
valinnalla kyhätty tutkielma. Kokoelma sanomalehtikirjoituksia on
tavallaan kokoelma yksityisiä kirjeitä, ja nehän ovat aina olleet
pikkuhistorikkojen himoruokaa. Helpotanhan siis, ainakin joltain
osalta, kirjastohiirien kopioimiskustannuksia.
Kolmas syy--aika, jonka kuluessa nämä kirjoitukset ovat syntyneet, on
niin lähellä nykyistä, että nuoremmalla polvella, halutessaan siihen
perehtyä, voi olla hyötyä vaillinaisemmistakin sen sisään viittovista
pilkotuksista.
Niin--ja kun kustantajakin mielellään tahtoo... Toisin sanoen:
sälytän oikeastaan kaikki edellisetkin syyt hänen selkäänsä.
Tässä tarjotun nidoksen jatkoksi--se on Otava, joka yhä puhuu--olisi
aikomus raapia kokoon toisiakin, jotka tulisivat sisältämään, paitse
kuvauksia ulkomaan matkoilta, päivän politiikkaa ja polemiikkaa,
kirja-arvosteluja ja sen semmoista--jos näet ystävällinen yleisö ei jo
tätä ensimäistä käännytä veräjiltään takaisin.