Jos tahtonet tyyntä ja rauhaa vaan
Ja mökkiä lahden pohjukkaan,
Kuss' myrsky ei konsaan raivoo,
Jos pelko sun valtaa, kun vain näät,
Ett' vinkuen rientävät tuulispäät,
Ja pilvet jo peittää taivoo;
Jos säikkynet huolia rinnallain,
Ja itkenet vaaroja vaikertain,
Elämässä kun aina ne kohtaa,
Jos lietoa lempinet, hiljaisaa,
Ken ulapoillen ei konsaan saa,
Vaan rantoja purtensa johtaa;
Jos huimaa päätäs jo ai'e tuo,
Ett' pyrkiä Alppein huippujen luo,
Kuss' kukkaset Alppein tuoksuu,
Ja henkees nuorta jos arkailet,
Ja maata jos siksi sä konttailet,
Ett'ei sua langeta juoksu;
Jos niin on, impeni, tahtos sun,
Jos tohdi et käydä sä taisteluhun,
Eron teemme jo paikalla tässä.
Mut uljuutta jos sun rinnassa on,
Jos tohdit sä elämän aallokkohon
Mun kanssani purtes heittää,
Jos tuon sinä tohdit ja tahdot sen,
Kas silloin laskemme riemuiten,
Vaikk' aaltoja vahtokin peittää.
Ja jos joku kohtais onnettuus,
Niin laitamme, että on into uus
Taas tuotakin vaaraa vastaan.
Kun toisihin aina me turvautaan
Ja parhaiten kun me taistellaan.
Niin auttavi luojaki lastaan.
Ken Alppeja nosta ei jaksakkaan,
Hän ei näe Alppein ruusujakaan,
Ei tunne se tuoksua noiden.
Ja tyynestä nauttia mahdoton on,
Kun myrsky ja tuuli on tuntematon
Ja läikkynä aallokkoiden.
Siis pelkosi turha sä luotas luo
Ja rohkeudellen sä sijaa suo,
Ja tuultua tuntees anna!
Näin intoa saat, näin voimistut,
Näin vanhasta vallan sä vapaudut,
Ja pystyssä pääsi sä kanna!