Jumala, autuus, taivahat,
Nuo ihmis-ihanteet
Vain kuvitusko luonut lie
Nää vanhat käsitteet?
Inehmok' epätoivossaan
Nää uskakuvat loi,
Ne näät kun hälle murheessaan
Suloisen lohdun soi?
Ja kuollessako henkeni
Myös hautaan lasketaan?
Erooko kuollen äitikin
Ijäksi lapsestaan?
Eloko toinen, autuas
Vain tuuma turha lie
Ja unhonk' yöhön ijäiseen
Avattu hauta vie?
Vihollinenko epäilys
Lie ihmisonnellen,
Lie järki surma unelmain
Ja loppu rauhallen?
Nää vaivaa mua miettehet,
En niiltä rauhaa saa:
Vaan kuinka estää aattehet
Ja vapaus kuolettaa!
Ja onhan hengen vapaus
Mun aarre armaisin,
Niin kallis, että autuuden
Mä siihen vaihtaisin.
Lie turhaa taivas, maailma,
Ja ihmispuuhat nää,
Lie turhaa toivot, taistelut,
Lie turhaa kaikki tää.
Tuon kaiken vielä kestänen,
Jos joskus itkenkin;
Vaan vapauden jos vienette,
Niin tehkää hautakin!