RUNOKIRJE.

Rakastettu, armastettu

ijankaikkisesti

Kuinka kuolis lempeni,

mi nyt jo kaikki kesti?

Saat sa olla armoton

ja saat sa olla paha!

Jälleen kun ma muistan Sun,

ma sulan niinkuin vaha.

Saat sa olla uskoton,

ja että ootkin, tiedän!

Kuolla olin kerran tuosta,

hymysuin nyt siedän.

Täällä, tähtitarhassani,

hiljaisuus on pyhä.

Tänne kuulut Sinä vain,

Sa ainut, armas yhä.

Tule tänne, tähti-yöhön,

tänne, missä olit,

ennen kuin Sa menit pois

ja toisen omaks tulit!

Tääll' on taikalinna tehty

Sulle surun puista,

ollehesta onnestain

ja uuden haaveiluista.

Tule! Etkö nää jo, kuinka

sydämeni riutuu,

koko maailma ympärillä

himmenee ja hiutuu.

Sammuu sanat, säveleet

ja kaikki kaunis hajoo.

Tule, tumma, armas lapsi!

Ylevinkin vajoo.

Mikä vaipuu, vaipukoon!

Mun rakkauteni kestää.

Suuri suru, suuri tieto

meiltä eron estää.

Kangastuksia; Talvi-yö; Halla; Tähtitarha · 第 196 / 234 题