Näitkö suuren näkinkengän kerta?
Tunnet kaupungin kuin raakunkuoren,
jonka halki meren henki puhuu
huminalla iankaikkisella.
Kaunis on, kun kesäpäivä painuu,
kauniimpi, kun syksy puita punaa,
kaunein on se kaikista, kun talvi
kuutamoiset kuurahunnut kutoo.
Mutta meri jäänkin alta jyskää:
»Vaikka vanki, olen vapaa sentään,
pinnan vaan voi halla hyytää, lämmin
viel' on rintani ja sydän sula.»
Kuulee kaupunki ja kuulee kansa,
nousee, suuttuu, katkoo sorron kahleet,
lainehtii kuin jäänsä luonut syvyys.
Meri jään on alla aatteellinen,
ihanteellinen kuin itse hiisi.