--Katso! Tuossa tuttavamme!
»Väinämö, väkevä sulho!»
--Murhamies sorean siskon!
Liipaisenko? Laukaisenko?
»Tuo on kosto lapsen kosto,
ei kosto partasuun urohon.
Tiedän ma paremman taian.»
--Kovemman kuin kuolon loihtu?
»Luottehet lujimmat tunnen,
loihdin Väinämön väkevän
yön syvimmän synnyn kautta,
kautta kalpean hämärän.»
--Ja mikä syvin on synty?
»Himo, hiili Ruijan rannan,
tuli jäämeren takainen,
kuolema kuluttavainen,
elon-antava elämä,
aatos, tehty ainehesta,
aine, saatu aatoksesta,
sota soipa, myrsky käypä,
mielen ainainen ikävä.»
--Olet jo omamme, Väinö,
päivän laulaja päreä,
nouset maasta nostamatta,
yönp' on urhona ylenet.