Kiiltää kärki noidan kiron,
suihkaa sulkanuoli neron.
Iskee päähän ihmisvaleen,
syttää kylät suuret tuleen.
Tarpoo talvi-öiset ummet,
tempaa juuriltansa tammet.
Murhaa monet päivän mietteet,
tappaa monet taivaan luotteet.
Kulkee kautta vuosisatain,
järjen öiden, hengen sotain.
Sielut siittää, muodot muuttaa:
ampujansa surmaan saattaa.