Puuttui kolme tietäjältä
syvää syntysanaa.
Etsi, matkas maat ja meret,
uhmas itse manaa;
saip' on valmihiksi pursi,
joka aavat aallot mursi.
Tuskin yhtä onnellinen
lie nyt laulu, loihtu.
Mutta kauas, kaikkialle
samoo hengen soihtu,
tutkii meren, maan ja taivaan,
sinkoo tuonen tuiman laivaan.
Mahtavin on maailmoista
ihmisrinta itse;
syvin luonnon syntysana
kulkee sydämitse;
oman sielun onkaloihin
tietäjän on matka noihin.
Sija siell' on sallimuksen;
kehrää neiet harmaat
meille illat ilottomat
taikka aamut armaat,
milloin lemmen kultakielet,
milloin raskaat rautamielet.
*
Järkkymättä jäätä, yötä
yksin astuu järki;
usein uutta rakenteli,
useammin särki;
monet kauniit mielikuvat
haihtui niinkuin tuulentuvat.
--Miksi riennät? Kunne kuljet?
Etkö lepää, Henki?
»Halu mull' on mennä halki
vaaran vaskisenki,
elon etsin arvoitusta,
kunnes aukee multa musta.»
--Mik' on hyöty etsimisen?
Siirtää ethän saata
tähtösiä taivaankannen
etkä merta, maata;
kulkee elon, kuolon valta,
vaikka tullet tuonelalta.
»Tulen toin ma ihmisille,
itse tuli olen,
lentoon olen luotu, poltan,
urat uudet polen,
hyödytän vai vahingoitan,
sama mulle, kun ma voitan.»
--Tuo on oppi vaarallinen,
hajoittava harha.
Tarkasti on aidattava
tiedon yrttitarha,
ettei kansa kuulis tätä
villitystä hirveätä!
»Monet tehtiin muurit mulle,
pantiin pakkopaidat,
katkoin kaikki orjan kahleet,
kaasin teljet, aidat,
kuljin, vapaa niinkuin tuuli,
missä kaikki kansa kuuli.»
--Lienet luotu lempo sitten,
pahan periaate.
Seis! On kaikkein pyhimmällä
sentään esivaate,
jok' ei aukee auringolle.
Jos sen riistät ... roviolle!
»Usein polo poltettiin ma,
siroitettiin tuhka,
kasvoi tuosta kaunis vilja,
uljahampi uhka,
syttyi maailmalle sota,
sorja hehkui hengen ota.»
--Mutta kirkko? Yhteiskunta?
Oman onnes haaveet?
»Menkööt kaikki kappaleiksi,
kadotkoon kuin aaveet!
Murran, mik' ei totta kestä,
maailmasta, sydämestä.»
*
Henki! Moni kuuluis kyllä
rohkeahan rotuus,
jos ois tarmo ilmituoda
aina tosin totuus,
minkä tietää tunto, tahto,
vaikka pettää elon vahto.
Epä-usko, tiedon alku,
tietäjän on voima.
Turhaan häntä hälyyttävät,
kiitos sekä soima.
Etsii mahdit maankin alta
epäilyksen kaikkivalta.