Tiedän että kuljet pimeitä katuja ja koputat oville, joiden kamanalla
palaa punainen lyhty. Ja aamuhämärissä horjut sieltä ulos, kun lasit
ovat särjetyt ja valkeat käsivarret hellittäneet syleilystään.
Tiedän, että entiset ystäväsi katsovat toisaalle, kun käyvät ohitsesi.
Mutta minun oveni on sinulle alati avoin. Ja kun sinä astut kynnykseni
yli, riennän sinua vastaan kuin tervetullutta vierasta. En katso tummia
juovia silmiesi alla, enkä kysy mistä tulet. Sillä minä tiedän, että
sinä heitit tahriutuneen minäsi oveni ulkopuolelle niinkuin vanhan
vaatteen ja astuit kynnykseni yli puhtaana ja synnittömänä kuin lapsi.
Ja minä otan sinut vastaan kuin lapsen. Painan pääsi syliini, silitän
sitä hiljaa kädelläni ja puhelen kuin pikku pojalle siitä päivästä,
jolloin hänestä on tuleva suuri, väkevä mies.