Kun sinä tulit minun kaupunkiini, näkyi syksy jo Boulevardin puissa ja
vaimot lakaisivat punaisia ja keltaisia lehtiä katujen vieremillä, ja
syksyn kuu katsoi kirkkaana yli kattojen.
Sinä tulit yksinäisenä ja outona, eikä ainoakaan koko kaupungissa sinua
tuntenut, — ennenkuin suuri Sattuma toi minut sinua vastaan. Sinä
katsoit silmiini ja näit niissä — tuttusi. Kun vastasin katseeseesi,
oli kuin olisin jotain ihmeellistä nähnyt, mutta jos ken tahansa olisi
kysynyt, en olisi tietänyt vastata, — mitä. Hämmennyin vain ja menin
kotiini ja istuin yksin puoleen yöhön ja olin kuin olisin jotain
ihmeellistä nähnyt.
Sinä päivänä näkyi syksy jo Boulevardin puissa, ja syksyn kuu katsoi
kirkkaana yli kattojen.