Hän ei huomannut alakuloisuutta otsallani ja kasvoillani ja virkkoi:
»Matka on pitkä — tullakseni — turhaan.»
Minä vastasin: »Älä tulekaan, kenties rasittuisit», ja ajattelin: Hän
ei tiedä vielä, että rakastava on kuin erämaan profeetta, joka jätti
kaiken mitä hänellä oli sillä hetkellä, kun tunnusti ikävöivänsä vain
sen Yhden luo, jätti kaiken, eikä _pyytänyt_ mitään.
Toinen katsoi minua silmiin ja ihmetteli nopeaa päätöstäni, mutta minä
toistin vain ennen sanomani, kielsin häntä tulemasta minun syrjäisen
kyläni kautta.