4. KANSSAIHMISENI.

Peitän ikkunani, suljen oven ja istun äänettömänä huoneessani, ettei

kukaan tietäisi tulla luokseni. Säälistä heihin en soisi heidän

kuulevan sanojani: »Turhaan tulitte, ei minulla ole mitään teille

antaa.» Kenties joku pyytäisi: »Anna itseäsi.» Ja minun täytyisi

vastata: »Kaikki minussa on vain rihkamaa, joka ei kelpaa muille.»

He jättäisivät minut yhtä köyhinä kuin tullessansa ja minun sydämeni

olisi kipeä siitä, ettei minulla ollut mitään, jota olisin voinut

tarjota heille.

Elämä ja minä · 第 12 / 79 题