Octave. Léandre. Scapin.
_Octave_. Rakas Scapin, kuinka suuresti saan kiittää puuhiasi! Mikä
mainio mies sinä olet! Miten olisi minun käynytkään, jollei taivas
olisi tuonut sinua avukseni!
_Léandre_. Ahaa! Siinähän te olettekin! Olen oikein iloinen nähdessäni
teidät, senkin konna.
_Scapin_. Se on liian suuri kunnia minulle.
_Léandre_ (paljastaen miekkansa). Vielä laskette sopimatonta
leikkiäkin! Ah, kyllä minä opetan --
_Scapin_ (heittäytyen polvilleen). Hyvä herra!
_Octave_ (astuen molempien väliin estääkseen Léandrea lyömästä). Ah!
Léandre!
_Léandre_. Ei, Octave, elkää pidättäkö minua.
_Scapin_ (Léandrelle). Voi, armollinen herra!
_Octave_ (pidättäen Léandrea). Armoa!
_Léandre_ (aikoen iskeä Scapinia). Antakaa minun tyynnyttää vihani.
_Octave_. Ystävyytemme nimessä, Léandre, elkää tehkö hänelle pahaa!
_Scapin_. Armollinen herra, mitä minä sitten olen tehnyt?
_Léandre_ (aikoen iskeä Scapinia). Mitäkö olet tehnyt, konna?
_Octave_ (pidättäen vielä Léandrea). Rauhoittukaa!
_Léandre_. En, Octave. Hän tunnustakoon heti petollisuutensa. Äsken
sain muilta kuulla, mitä kepposia olet minulle tehnyt. Mutta nyt tahdon
kuulla tunnustuksen omasta suustasi tai lävistän sinut miekallani.
_Scapin_. Voi, armollinen herra! Voisitteko todellakin olla niin
sydämetön?
_Léandre_. No, puhu sitten.
_Scapin_. Minä olisin siis teille tehnyt jotain, armollinen herra?
_Léandre_. Niin, konna. Eikö sinun omatuntosi syytä sinua siitä?
_Scapin_. Minä vannon, etten tiedä mistä on kysymys.
_Léandre_ (lähestyen surmatakseen Scapinin). Etkö tiedä?
_Octave_ (hilliten Léandrea). Léandre!
_Scapin_. No niin, armollinen herra, koska te nyt välttämättömästi
tahdotte, niin tunnustan tovereitteni kanssa juoneeni sen pikku
tynnyrillisen espanjalaista viiniä, jonka tässä eräänä päivänä saitte
lahjaksi. Sitten leikkasin läven tynnyriin ja kaadoin tynnyrin
ympärille vettä, jotta uskoisitte viinin juosseen maahan.
_Léandre_. Sinäkö hulttio joit espanjalaisen viinini ja olet syypää
siihen, että toruin piikaa luullen hänen tehneen minulle tuon kepposen?
_Scapin_. Niin, minä se olin, armollinen herra. Antakaa se mulle
anteeksi.
_Léandre_. Olenpa iloinen kuullessani tämän. Mutta siitä ei ole nyt
kysymys.
_Scapin_. Eikö siitä, armollinen herra?
_Léandre_. Ei. Aivan toinen asia koskee minua lähemmin. Sinä saat sen
itse sanoa minulle.
_Scapin_. Armollinen herra, minä en muista tehneeni muuta.
_Léandre_ (aikoen lävistää Scapinin). Etkö aijo tunnustaa.
_Scapin_. Ai!
_Octave_ (hilliten Léandrea). Rauhoittukaa!
_Scapin_. Armollinen herra, on kyllä totta, että kolme viikkoa sitten
lähetitte minut eräänä iltana viemään pienen kellon nuorelle
mustalaistytölle, jota rakastitte. Palasin kotia aivan kurassa,
kasvot verissä ja sanoin kohdanneeni rosvoja, jotka olivat minut
pahanpäiväisesti piesseet ja vieneet kellon. Minä itse, armollinen
herra, olin pistänyt sen omaan taskuuni.
_Léandre_. Sinäkö varastit kelloni?
_Scapin_. Minä, armollinen herra, nähdäkseni paljoko kello on.
_Léandre_. Ahaa! Saanpa kuulla tässä kauniita juttuja. Mutta siitäkään
ei ole kysymys.
_Scapin_. Eikö siitäkään?
_Léandre_. Ei, konna. Sinun täytyy vielä muutakin tunnustaa minulle.
_Scapin_ (Its.). Hiisi vieköön.
_Léandre_. Puhu pian, minulla ei ole aikaa odottaa.
_Scapin_. Armollinen herra, muuta minä en ole tehnyt.
_Léandre_ (aikoen lävistää Scapinin). Etkö muuta?
_Octave_ (asettuen Léandren eteen). Seis!
_Scapin_. No niin, armollinen herra, muistatteko vielä tuon peikon,
siitä on nyt kuusi kuukautta, joka eräänä yönä antoi teille aika lailla
selkään ja melkein oli taittaa niskanne, kun paetessanne putositte
erääseen kellariloukkoon.
_Léandre_. No?
_Scapin_. Minä, armollinen herra, minä olin tuo peikko.
_Léandre_. Sinäkö, lurjus?
_Scapin_. Niin, minä, armollinen herra. Ainoastaan peloittaakseni teitä
ja vieroittaakseni teidät yöjuoksuhalustanne, joka teitä vaivasi.
_Léandre_. Sopivassa tilaisuudessa vielä muistan, mitä nyt sain kuulla.
Mutta minä tahdon sinut tunnustamaan, mitä olet sanonut isälleni?
_Scapin_. Teidän isällenne?
_Léandre_. Niin, katala, minun isälleni.
_Scapin_. En ole häntä vielä nähnytkään matkansa jälkeen.
_Léandre_. Etkö nähnytkään?
_Scapin_. En, armollinen herra
_Léandre_. Onko se totta?
_Scapin_. On, toden totta. Hän itse saa sen teille todistaa.
_Léandre_. Hänen omasta suustaan olen sen kuullut.
_Scapin_. Teidän luvallanne sanoen hän ei ole puhunut totta.