Näytelmäkirjalalisuutta: N:o 122.
Kuopiossa,
U. W. Telén & Co.,
1910.
Charles Louandre kirjoittaa toimittamassaan Molière-painoksessa
seuraavat esisanat:
Tätä kappaletta näyteltiin ensi kerran Palais-Royalin teatterissa 21 p.
toukokuuta v. 1671. Se on muinaisaikaisen huvinäytelmän jäljittelyä,
johon liittyy lukuisia lainoja erinäisistä italialaisista ja
ranskalaisista juonikomedioista. Terentiuken Phormiosta on saatu sen
alkuperäinen aihe, ja moneen kohtaukseen on vaikuttanut Rotroun komedia
Sisar, Cyrano de Bergeracin Petetty oppinut, muuan italialainen
suunnitelma, Perheen-isän Osa, Francisquine, Tabarinin ilveily, Grotton
Emilia ja Lariveyn Constantia. Juuri niistä lainoista puhuessaan, joita
Molière on ottanut Scapinin Vehkeilyihin hän sanoi: "Minä otan tavarani
sieltä mistä minä ne löydän." Epäilemättä, kun asettuu ahtaasti
klassilliselle näkökannalle; jos arvostelee, niinkuin muutamat
arvostelijat, maun lakikirjan mukaan, joka usein on vain saamattomuuden
ja ikävän kirja, niin ei sovi asettaa puheena olevaa kappaletta
näyttämölle mestariteosten joukkoon; mutta siltä ei voi ainakaan
kieltää ensi sijaa mestari-ilveilyjen joukossa. Molière tahtoi saada
nauramaan; hän onnistuu, ja siitä on tässä kysymys; ja vastataksemme
niihin arvosteluihin joita on tehty Scapinin Vehkeilyjen johdosta emme
voi tehdä parempaa kuin siteerata seuraava Voltairen lausunto: "Jos
Molière olisi lahjoittanut ilveilynsä Scapinin Vehkeilyt todellisena
huvinäytelmänä, niin Despréaux olisi ollut oikeassa sanoessaan
kirjassaan Art poétique:
"Siinä Molière, kaunistaen kirjoitelmiaan
Olisi ehkä voittanut taiteensa palkinnon
Jos, vähemmin kansan ystävänä, oppineissa maalailuissahan
Hän ei olisi usein pannut henkilöitänsä irvistelemään,
Hyljännyt hullunkurisen vuoksi hienoa ja miellyttävää
Ja häpeämättä liittänyt Terentiukseen Tabariniä.
Naurettavassa säkissä johon Scapin kääriytyy
Minä en tunne enää Misanthropen tekijää."
"Saattaisi vastata tälle kuuluisalle arvostelijalle ettei Molière,
todellisissa huvinäytelmissään, suinkaan ole liittänyt Terentiusta
Tabariniin, niissä hän voittaa Terentiuksen: että hän on myöntynyt
noudattamaan kansan makua ainoastaan ilveilyissään, joiden otsake jo
ilmoittaa alhaista koomillisuutta; ja että tämä alhainen koomillisuus
oli välttämätöntä hänen seurueensa toimeentulon turvaamiseksi."
"Molière ei ajatellut että Scapinin Vehkeilyt ja Väkinäinen avioliitto
olisivat Saiturin, Tartuffen, Ihmisvihaajan, Oppineiden Naisten
veroisia tai edes samaa lajia Ja vielä, kuinka Despréaux voi sanoa että
Molière olisi ehkä voittanut taiteensa palkinnon! Kuka sen palkinnon
sitte saa, jos ei Molière ole sitä saanut."
Me lisäämme että joskin tekijä tässä luettavana olevassa kappaleessa on
liioitellut leikin laskussa, on hän myös usein pitänyt todellista
koomillisuutta niin korkealla kuin vain hän on voinut kohota, ja
niinkuin Geoffroy aivan oikein huomauttaa: tämä Scapin, joka tekee niin
paljon mielettömyyksiä, tekee myös joskus mitä viisaimpia asioita; sitä
todistaa hänen puheensa lain väärinkäyttämisen vaaroista.