Harsolla surun mun silmäni soasta
ryövärit taisi,
etten ma ryöväriteittensä loasta
tietoa saisi.
Kuulen: he vierivät verisestä sodasta
ratsain ja jalan...
Kuiskasi kuu mulle kurjuuden kodasta
kauhean salan.
Siedä en, vaikk' olen vanki ja sokea,
valheen paulaa.
Laulan, kuin vierressä Tuonelan jokea
lastuset laulaa.