Taukoomatta saatto seppelpäinen
tästä rientää soiton tahtiin pikaan,
thyrsus-sauvoin, jumalien lailla,
niinkuin kuolemaa ei olisikaan.
Tuonne sortuu ne kuin vierinkivet,
sielut raskaat, liepehiltä hälyn
maantien viereen salakuorminensa
pettäminä sydämen ja älyn.
Hetken sinkoo leikin sininuoli,
palaa taideteon taivaankaari.
Ihmisrinta himoaa ja hiiltyy,
katoaa kuin kangastava saari.