PORMESTARINNA (eteiseen). Kaikki huvimatkaa varten on valmiina, ja me
lähdemme heti, kun sinä tulet. Sule ovi jälestäsi. Hyvästi, kultaseni.
(Kääntyy huoneeseen.) Voi hyvät lapset, kun te pidätte ääntä! Ja kenen
luvalla te olette tänne saliin kerääntyneet? Pois! Pois! Pois! Menkää
pukeutumaan huvimatkalle. Fiina panee niille ne uudet leningit. No
menkää nyt! (Ajelee ruokasaliin lapsia, jotka tahtovat poikkeilla sinne
tänne.)
ELLEN jää lopuksi yksin saliin seisoen kuin vihainen härkä, nyrkit
sarvina.
PORMESTARINNA. No Ellen, mitä sinä nyt?
ELLEN. Eikö mamma tunne tätä?
PORMESTARINNA. Mene nyt siitä!
ELLEN. Se menee vain, milloin se itse tahtoo!
PORMESTARINNA. Mitä ilvettä tuo taas on?
ELLEN. Eikö mamma ole lukenut lehdestä? Tämä on kauppaneuvoksen härkä.
PORMESTARINNA. Sinä et saa tuollaisia ilveitä pitää! Tuo on rumaa. Jos
et sinä herkiä, niin minä sanon papalle, kun hän tulee kotia!
ELLEN. Tietääkö mamma, mitä se nyt tekee?--Se halveksii. (Lähtee
liikkeelle hitaasti ja puskee kumoon pienen pöydän, jolla on kortteja,
kävelee sitten pää kekkasten ruokasaliin.)
PORMESTARINNA. Hyvä isä tuota tyttöä! Mistä se niitä saakin tuollaisia
ilveitä? Ja kun se on niin itsepäinen!--Mutta Aleksandra, missä hän on?
(Menee Aleksandran kamarin ovelle, jonka avaa.) Vieläkö sinä olet
sängyssä!--Mitä sinä nyt luet?--No yhäkö sitä! Etkö sinä ole sitä vielä
saanut luetuksi. Hirveän ikävääkö?--Ole nyt edes hiljempaa! Ota kirja
mukaasi ja lue se loppu siellä!--Et välitä hänestä? Armaastako?
HURMERINTA (tulee kamaristaan). Hyvää huomenta, täti!
PORMESTARINNA (painaa Aleksandran kamarin oven kiinni ja menee
kättelemään Hurmerintaa). Hyvää huomenta, Armas. Minä tuossa toruin
Aleksandraa, kun se on vielä sängyssä. Ei ole malttanut nousta
lukiessaan sitä Armaan kirjaa--hän lukee sitä jo toista kertaa.
HURMERINTA. Hauska kuulla.
PORMESTARINNA. Nyt Armas saa nähdä hyvin kaunista ja runollista, kun
menemme sinne Onnellisuudensaareen. Se on hyvin kaunis. Rakennus, joka
meillä on siellä, on vain hyvin pieni, sellainen maja, ja me sanommekin
sitä »Majaksi». Tietysti olemmekin enimmäkseen ulkona. Pappa se koko
ajan istuu ongella, hän on kiihkeä onkimies. Hänellä on oma pieni
onkiveneensä. Armas ja Aleksandra voivat toisella veneellä soudella
siellä ympäriinsä.
HURMERINTA. Kyllä kai minä ehdin pistäytyä kaupungilla, ennenkuin
lähdemme?
PORMESTARINNA. Mihin Armas menee?
HURMERINTA. Minä käyn vain pankissa.
PORMESTARINNA. Kyllä, kyllä Armas ehtii pankissa käydä.