XXXII

Voi, miksi Pascal kiduttaa minua näin?

Mitä olen hänelle tehnyt ja mikä oikeus hänellä on minuun...

Mutta nehän ovat vain Pascalin sanoja, raihnaisen Pascalin. Pitää

unohtaa Pascalin sanat.

Koko sinun puhdas menneisyytesi on ripustettuna kaulaasi...

Ah, Pascalin käsi juuri on puristunut kaulaani, sitä painaen ja

ahdistaen...

Ei, minä en anna asioiden mennä menojaan! En anna surmata unelmaani

enkä häväistä paratiisiani, jonka vihdoin olen saavuttanut, johon

minulla on oikeus... joka on minun paratiisini...

Nuoren rouvan kesä · 第 36 / 51 题