Kallis päivä ompi tämä armahalle Suomelle, kun nyt taasen heräjääpi
uudet toiveet hänelle sivistyksen, valkeuden ovet toiset aukaistaan,
senpä tähden riemuäänet kaikuu yli Suomenmaan.
Tänne oomme kokoontuneet valmistumaan toimehen: kylvääksemme valon
siemen Suomen lasten syömmehen. Suloinen on tehtävämme, jos se oikein
tehtänee. Luoja taivaan kylvöllemme kasvun runsaan antanee.
Avara on isänmaamme, laajat peltoalat siinä kylvöö oottaa pellot,
joita vuosisadat perattiin. Rientäkäämme, neidot nuoret, kylvämään sen
sarkoja! Lemmellämme holhomahan noita taimiparkoja.
Kiitos Hälle, joka sääsi naisellekin oikeuden: kalliin isänmaansa
eestä elää, kuolla, myöskin hän! Miks' ei hän sais' yhtä hyvin
isänmaata hyödyttää? Oisko hänen Luoja luonut, että mieltään tyydyttää
semmoisissa askareissa, joissa vuosisadat hän usein nähtiin kuolettavan
suuret riennot sydämen?
Nyt on ajat muuttununna hälläkin on arvonsa. Hyödyksi nyt isänmaalle
käyttää hänkin voimansa. Lemmellänsä kasvattaapi hän ne pienet taimet
nyt. Kerran kasvun kauniin saapi kun on työnsä päättänyt.
Suomenlahden suulla myöskin tänään kokoontunehen tiedämme vihittäväksi
samaan pyhään toimehen, neitosia isänmaamme, siskoja myös meillekin;
sillä kumppania saamme toimehemme heistäkin.
Siskoinamme tervehdimme samaan vaikutuksehen heitäki, ja syömestämme
heille suomme siunauksen. Eri kieli ompi meillä, vaan on samat
pyrinnöt, sama maa ja sama kansa, samat työt ja elännöt. Ne on siteet,
jotka meitä toisihimme yhdistää. -- Levitköhön tiedon valo, isänmaamme
eläköön!