On välillä sulhon ja morsiamen
meri suuri, jolla ei rantaa.
Vain valkea kirjekyyhkynen
yli aaltojen viestiä kantaa.
* * *
— Käy matkani maihin kaukaisiin,
kera kihlojen luokses palaan!
— Meri on niin musta, ma pelkään niin,
sun silmiäs nähdä halaan!
— Hiussilkkinen siskoni, kukkani mun,
joko helskytät morsiuspaitaa?
— Hämy harmaa kuiskii: armaasi sun
kera toisen jo tanssia taitaa...
— Olet päiväini paiste ja öitteni kuu,
sulle kaihoni kannel laulaa.
— Joka päivä, kun aurinko laskeutuu,
mua tuska jo sulhona kaulaa.
— Joka ilta sun kanssasi käyskelen:
me yhdessä katsomme kuuta!
— Oi, katsoa tohdi ma kuuhun en:
suru antoi jo minulle suuta.
— Suvi kaunis kaikille ennättää.
Koht' aukee kukka ja lehti.
— Sitä suvea suurta en koskaan nää,
syys syömmehen asti jo ehti.
— Olen luonasi, armas, kun aamun koi
punapurppuroi taattosi talon.
— Ei aamua angervo nähdä voi,
yö riisti jo järkensä valon.
* * *
On välillä sulhon ja morsion
meri — kenkään ei nimeään tiedä —
mut kuolemaakin se mustempi on,
sen yli ei viestiä viedä.