Me kuljemme halk' aikain, kansojen.
Kuin tuska retkemme on ikuinen,
ja aina meitä pilkataan ja lyödään
ja vainotaan kuin valtaa hyvyyden.
Maan mahtavill' on valta hetken vaan!
Mut lapset Kärsimyksen kuninkaan
kohoovat ihanuuden istuimille
siivillä Kuolon liekkivaunuissaan.
Haudoissaan vaiti valkenevat luumme
paremmin haastavat kuin mahtoi suumme.
Kuin tulipatsaat tiellä Jumalan
maanpiirin yli kohoo ristinpuumme.