Heleinä hersyvät, virtoina vierren,
jälleen kyynelten yö-syvät lähteet,
vierivät virrassa kultaisin helmin
muinaisen onneni viimeiset tähteet.
Kultaisin helmin, tuikkivin tähdin
muistot kalvossa päilyen uivat,
kaikki ne nousevat lauluin ja kuvin,
unelmat, jotka jo unhottuivat.
Kaikki ne kiertyvät seppeleen lailla
ympäri kaihoni aurinko-haamun:
yhtä on armas se ehtoossa elon
kuin oli koitteessa alkavan aamun.