TULE YÖ!

Tule yö, tule yö,

sinä armas ja lempeä yö,

joka tunnet parannusyrttien tiet,

joka sielun päivän poltteesta viet

pois viileään tyhjyyteen!

Tule syvälle sydämeen

suur' hiljaisuus,

min onnessa hiljentyy

elon syytös ja syy,

min helmassa heljentyy

elon aurinko uus!

Tule yö, tule yö,

kuin tuskien jälkehen suru,

jumal-aattehen lahjoista kallein!

Miten rakastivatkaan

jumalat heimoa hetken

tään ijäisyys-itkunsa sallein

ihmisen matkaan!

Tule suuri ja lempeä suru,

sa, jolle on kallista kaikki,

elon haurahin, hukkuvin muru,

sa kohtalon korkeus, syvyys,

yön impi, otsalla rauha

ja ääretön hyvyys.

Tule yö, tule yö!

Et lyödyn mieltä sa lyö.

Uni, kuoleman kaksoissisar,

vie vierille viileäin vetten

ja alle ilmojen aavain,

tuo voidetta polttohon haavain!

Oi tiedänhän, etten

ma muuten löydä, ah, rauhaa

kuin suudellen huntuas lauhaa!

Tule yö, tule yö,

et lyödyn mieltä sa lyö!