Muisto syttyy, vielä kerran,
valaisten kuin ennen,
lepattaapi hento liekki
iki-yöhön mennen.
Poltettu on kaikki, syttä
jälellä ja pimeyttä.
Muisto syttyy, tuikkaa sumuun
sammuvaisen aivon
niinkuin tähti etähinen
yöhön hylkykaivon,
valhe vankirotkon suuhun,
riemun hulluus hirsipuuhun!