Voi eron taakkaa!
Joka päivä sen painoa lisää.
Sua orpo ma itken
kuin lapsi itkevi isää.
Ma kyynelin kuljen
elon pimeää, pilvistä kujaa;
Sun turvaasi kaipaan,
kädenantoas hellää ja lujaa.
Ja silmiäs itken
ja äänesi helkettä hyvää.
Voi eron taakkaa,
voi orpouttani syvää!