Ensimmäinen kohtaus.
(Grumio tulee.)
GRUMIO.
Hittoon, kaikki uupuneet hevoskaakit, kaikki hupsut herrat ja kaikki
huonot tiet! Onko ihmistä koskaan näin piesty? Onko ihmistä koskaan näin
ryvetetty? Onko koskaan ollut ihmistä näin väsynyttä? Lähettivät minut
ennalta tekemään tulta, ja tulevat itse perässä lämmittelemään. Jos en
olisi tämmöinen pikkuinen toppu ja kuumiamaan hoppu, niin huuleni
jäätyisivät kiinni hampaisiini, kieli kitalakeen ja sydän kylkiluihin,
ennenkuin joudun tulen sulatettavaksi; mutta aion tulta puhumalla
lämmittää itseäni, sillä, mitä ilmaan tulee, voi sitä minua isompikin
mies kylmettyä. Hoilaa! Hoi, Curtis!
(Curtis tulee.)
CURTIS.
Kuka se niin viluisesti huutaa?
GRUMIO.
Jäämöhkäle. Jos et usko, niin voit laskea luikua hartioistani
kantapäihin yhtä vikkelästi kuin päästä niskaan. Tule, hyvä Curtis!
CURTIS.
Onko herrani rouvineen tulossa, Grumio?
GRUMIO.
Ovat, Curtis, ovat. Siis, tulta, tulta! Vettä vain älä siihen vala.[11]
CURTIS.
Onko hän semmoinen tulinen torapussi kuin sanotaan?
GRUMIO.
Oli, hyvä Curtis, ennen tätä kylmyyttä; mutta tiedäthän, että talvi
taltuttaa miehet, vaimot ja elukat, sillä se on kesyttänyt minun vanhan
herrani ja minun nuoren rouvani ja minut itseni, Curtis kamraati.
CURTIS.
Mene siitä, senkin kolmituumainen narri! Minä en ole mikään elukka.
GRUMIO.
Olenko minä sitten vain kolmituumainen? Sinun sarvesi on jalan
mittainen, ja minä olen vähintään yhtä pitkä. Mutta tahdotko nyt laittaa
tulta, taikka kantelen sinusta rouvallemme, jonka kättä -- hän on jo
kohta käsillä -- tuossa paikassa saat tuntea kylmäksi lohdutukseksi
siitä, että olet tulisessa toimessasi vitkastellut?
CURTIS.
Mutta, hyvä Grumio, sanohan, mitä maailmalta kuuluu.
GRUMIO.
Pelkkää kylmyyttä, Curtis, kaikessa muussa paitse sinun virassasi; siis,
tulta! Tee mitä sinun tulee, ja ota vastaan mitä sinun tulee, sillä
herrani ja rouvani ovat melkein kuoliaaksi paleltuneet.
CURTIS.
Nyt on valkea tehty; kerro nyt, Grumio hyvä, jotakin uutta.
GRUMIO.
No niin: (Laulaa.) "Hih, Hannu, hei, Hannu!" ja niin paljon uutta
kuin tahdot..
CURTIS.
Niin, sinulla on ne ainaiset kolineesi.
GRUMIO.
Laita siis tulta, sillä kylmä minua hirveästi kolii. Missä on kokki?
Onko illallinen valmis, onko talo siistitty, onko kaislat lattialla,[12]
onko hämähäkin verkot poistettu, onko palvelijoilla uudet parkkumit ja
valkeat sukat ja kaikilla käskyläisillä häävaatteet yllä? Onko tuopit
pesty ja jumprut puhtaat, verhot paikoillaan ja kaikki kunnossa?
CURTIS.
Kaikki reilassa; siis, sano nyt jotakin uutta.
GRUMIO.
Ensiksikin tiedä, että hevoseni on väsynyt; ja että herrani ja rouvani
ovat lentäneet toinen toisensa niskaan.
CURTIS.
Mitä?
GRUMIO.
Niin, satulasta nurinniskoin rapakkoon; ja siihen liittyy eräs tarina.
CURTIS.
Mikä? Sano, hyvä Grumio.
GRUMIO.
Tänne korvasi!
CURTIS.
Tässä on!
GRUMIO.
Tuossa on!
(Lyö häntä korvalle.)
CURTIS.
Tämähän on jo tarinan tuntemista, eikä vain kuulemista.
GRUMIO.
Sen vuoksi sitä sanotaankin tunnolliseksi tarinaksi; ja tämä puusti oli
vain koputus korvallesi, että suvaitsisit kuulla. Nyt alotan: _Imprimis_,
ajoimme alas lokaista mäkeä, herrani ratsastaen rouvani takana, --
CURTIS.
Molemmatko yhdessä hevosessa?
GRUMIO.
Mitä sillä tarkoitat?
CURTIS.
He, hevosta vain.
GRUMIO.
Kerro siis itse se tarina. Mutta jos sinä et olisi minua keskeyttänyt,
niin olisit saanut kuulla, kuinka rouvan hevonen kaatui, ja hän hevosen
alle; olisit saanut kuulla, kuinka ruokottomaan paikkaan, ja kuinka
tahratuksi hän tuli; kuinka herra jätti hänet siihen hevosen alle;
kuinka hän minua pieksi siitä, että rouvan hevonen kompastui; kuinka
rouva kahlasi liassa raastaakseen minut irti hänestä; kuinka herra
kiroili, kuinka rouva rukoili, hän, joka ei milloinkaan ennen ollut
rukoillut; kuinka minä huusin; kuinka hevoset karkasivat tiehensä;
kuinka rouvan suitset katkesivat; kuinka minä menetin häntävyöni, -- ja
monta muuta muistettavaa seikkaa, jotka nyt saavat unhotukseen kuolla,
ja sinäkin kokemusta vailla palata hautaasi.
CURTIS.
Tästä päättäen on herra äkäisempi kuin rouva.
GRUMIO.
Niin onkin; ja sen saat sinä ja teistä kaikista julkeimmat tuntea, jahka
hän tulee kotiin. Vaan mitä tässä joutavia höpisen! -- Huuda tänne Natu,
Jooseppi, Niku, Vilppu, Valteri, Oluvinen ja kaikki muut; laita että
kampaavat sileäksi päänsä, harjaavat siniset nuttunsa ja sitovat
kunnollisesti sukkanauhansa; katso että kumartaessaan raapaisevat
vasemmalla jalalla ja etteivät millään muotoa koske herrani hevosen
häntäkarvaankaan, ennenkuin ovat kättään suudelleet. Ovatko he kaikki
valmiit?
CURTIS.
Ovat.
GRUMIO.
Kutsu ne tänne.
CURTIS.
Kuuletteko? Hoi! -- Teidän pitää mennä herraamme vastaan, antaaksenne
arvoa rouvalle.
GRUMIO.
Oo, kylläpä hän ilmankin on arvollinen.
CURTIS.
Kukapa ei sitä tietäisi?
GRUMIO.
Sinä, näen mä, kun kutsut kokoon väkeä antamaan hänelle arvoa.
CURTIS.
Kutsun heitä häntä arvioimaan.
GRUMIO.
Hän ei varmaankaan tule heidän kaupiteltavakseen.
(Useita palvelijoita tulee.)
NATU.
Tervetuloa kotiin, Grumio!
VILPPU.
Mitä kuuluu, Grumio?
JOOSEPPI.
Kas, Grumio!
NIKU.
Grumio toveri!
NATU.
Mitä kuuluu, vanha poika?
GRUMIO.
Tervetuloa, sinä! -- Kuinka voit, sinä? -- Kas, sinäkö? -- Sinäkin,
kamraati! -- Tämä olkoon tervehdykseksi. No, te nästit pojat, onko
kaikki valmista, kaikki siistiä?
NATU.
Kaikki on valmista. Kuinka lähellä on herra?
GRUMIO.
Heti käsillä, parahiksi ratsailta astunut; siis älkää -- Tuhat
tulimmaista, vait, hiljaa! Kuulen herrani jo tulevan.
(Petruchio ja Katariina tulevat.)
PETRUCHIO.
Miss' on ne koirat? Ovell' eikö ketään,
Ken pitäis jalustinta, ratsun korjais?
Miss' ovat Natu, Reko, Jooseppi?
KAIKKI PALVELIJAT.
Tässä, tässä, herra! tässä, herra!
PETRUCHIO.
Niin, tässä, herra! tässä, herra! tässä, herra!
Te tomppelit ja säädyttömät pöllöt!
Ei järjestystä, tapaa, huutia! --
Miss' on se hölmö, jonka eeltä laitoin?
GRUMIO.
Täss', yhtä hölmönä kuin laittaissanne.
PETRUCHIO.
Maamoukka! Senkin ajojuhta-kaakki!
Sun tuli puistossa mua kohdata,
Nää laiskat jortit kaikki mukanasi.
GRUMIO.
Ei Natun takki ollut vallan valmis,
Ja nyörit puuttui Kaapon kengistä,
Ei sorttaa Pekan hatun mustukkeeksi,
Ja kesken oli Vilpun miekantuppi;
Vain Reku, Aatu, Rappu ovat siistit,
Muut kaikki vanhoiss' ovat ryysyissään;
Mut näinkin vastass' ovat kaikki tässä.
PETRUCHIO.
Pois, konnat! Tuokaa sisään illallinen.
(Palvelijat menevät.)
(Laulaa.) "Miss' eloni on entinen --
Miss' ovat" -- Istu, Kati, tervetullut!
Ho, ho, ho, hoo!
(Palvelijat tuovat illallisen.)
No, joutuin! -- Pidä hauskaa, Katiseni! --
Pois saappaat jalastani, mölhöt, joutuin!
(Laulaa.) "Oli kerran munkki, harmaaveli,
Ja pitkin tietä hän astuskeli;" --
Seis, konna! Nyrjähytät jalkani.
Kas, tuossa! Riisu toinen varovammin. --
(Lyö häntä.)
Pidä hauskaa, Katri! -- Vettä tänne! Pian! --
Miss' Into-hurttani? -- Mies, sinä tänne
Mun nouda orpanani Ferdinand.
(Palvelija menee.)
Hyväile tuota, Kati, suuta suikkaa. --
Miss' ovat tohvelini? -- Entä vesi?
(Palvelija tuo vesikannun ja vadin.)