Ensimmäinen kohtaus.
Nummi. Kapakan edusta.
(Kapakan-emäntä ja Sukki tulevat.)
SUKKI.
Kyllä minä teidät kynin, totta totisesti!
EMÄNTÄ.
Jalkapuuhun, senkin kulkuri!
SUKKI.
Senkin luuska! Sukit eivät ole mitään kulkureita. Silmäilkää
aikakirjoja: me tulimme maahan Richard[1] valloittajan kanssa. Siis,
_paucas pallabris_:[2] antaa maailman pyöriä. Hih! Hei!
EMÄNTÄ.
Ettekö tahdo maksaa laseja, jotka särjitte?
SUKKI.
En, en penniäkään. Pidä paikkas, Jeronimo![3] Mene kylmään sänkyysi
lämmittelemään.
(Menee syrjään.)
EMÄNTÄ.
Kyllä minä keinon tiedän: menen hakemaan neljännysmiestä.
(Menee.)
SUKKI.
Neijännys-, viidennys- tai kuudennusmiestä: kyllä minä hänelle vastaan
lain jälkeen. Minä en väisty tuumaakaan, poikaseni; tulkoon vain,
ja hyvällä.
(Kaatuu maahan ja nukkuu.)
(Torventoitotusta. Muuan loordi palaa metsältä seurueineen.)
LOORDI.
Mies sinä, hoida hyvin koiriani:
Ajosta pilalla on Hula-parka;
Sa kytke Turkka yhteen Jorman kanssa.
Mies, näitkös kuinka Teppo suoriutui,
Kun aitauksen kolkkaan jäljet hukkui?
Ma sit' en koiraa vaihtais sataan puntaan.
1 METSÄSTÄJÄ.
Hoo, yhtä hyvä koira Kaaro on:
Ei hellittänyt, vaikka jäljet hukkas,
Vaan kahdesti jo tänään vainun sai.
Se koira parempi on, sen ma takaan.
LOORDI.
Vait, hölmö! Jos ois Kaikku yhtä liukas,
Niin kymmentä se vastais mokomaa.
Nyt hyvin niitä ruoki vain ja hoida:
Taas huomenna ma lähden metsälle.
1 METSÄSTÄJÄ.
Kyll', arvon herra.
LOORDI.
Kuka tuossa? Kuollut
Vai päihtynytkö? Katso, onko henki?
2 METSÄSTÄJÄ.
On henki; jos ei lämmittäis hänt' olut,
Niin vuoteess' ei noin kylmäss' uni maistuis.
LOORDI.
Se senkin eläin! Makaa niinkuin sika!
Kamala kuolo, kuink' on kuvas inha!
Ois mieli tehdä juomarille metkut.
Mitä, jos pantais hänet hienoon sänkyyn,
Uus puku ylle, joka sormeen sormus,
Makeimmat herkkupalat vuoteen ääreen
Ja sirot paashit viereen, kun hän herää:
Tuost' itsens' unhottaisko kerjäläinen?
1 METSÄSTÄJÄ.
Unohtais varmaan, siit' ei epäilystä.
2 METSÄSTÄJÄ.
Ja kummaltapa tuntuis herätessä.
LOORDI.
Kuin maire uni taikka harhahurmos.
Siis taiten juoneen käykää, varoin hänet
Paraaseen huoneeseeni kantakaa,
Kuvia haureliaita seiniin pankaa,
Pää herjan hajuvesin voidelkaa
Ja sulostakaa ilma suitsutteilla;
Tilatkaa soittajia soittamaan
Säveltä taivaallista heräävälle;
Ja jos hän puhuu, olkaa heti valmiit
Ja alhaisin ja nöyrin kumarruksin
Kysykää: "mitä, armo, käskette?"
Yks hopeaisen, kukitetun maljan
Taritkoon hälle, täynnä ruusuvettä,
Ja toinen tuokoon kannun, kolmas pyyhkeen:
"Täss', armo, käsillenne vilvoketta!"
Komeita pukimia tuokoon toinen,
Kysyen, minkä suvaitsee; taas toinen
Puhukoon koirista ja hevosista,
Ja kuinka rouvaa tauti surettaa.
Hänt' uskotelkaa, ett' on ollut hullu;
Jos sanoo, että on[4] -- niin sanokaa.
Ett' uneksii, ja ett' on ylhä loordi.
Se tehkää, miehet, ja se taiten tehkää;
Siit' ajanviete tulee verraton,
Jos liioittelematta juoneen käytte.
I METSÄSTÄJÄ.
Osamme näyttelemme niin, sen lupaan,
Ett' innostamme päättäen hän uskoo
Se olevansa, miksi sanotaan.
LOORDI.
Varoen nostakaa ja sänkyyn viekää;
Ja kukin tehtäväänsä, kun hän herää.
(Sukki kannetaan pois. Torventoitauksia.)
Käy, poika, tiedustamaan, kenen torvi.
(Palvelija menee.)
Lie joku ylhä loordi, joka täällä
Levähtää aikoo matkallaan.
(Palvelija palaa.)
Ken on se?
PALVELIJA.
Jos suvaitsette, näyttelijäkunta,
Mi tarjoo palvelustaan.
LOORDI.
Käske tänne.
(Näyttelijöitä tulee.)
Olette tervetulleet.
1 NÄYTTELIJÄ.
Nöyrin kiitos!
LOORDI.
Teill' aikomusko olla meillä yötä?
1 NÄYTTELIJÄ.
Jos armo tahtoo meidän palvelusta
Hyväkseen käyttää.
LOORDI.
Vallan mielelläni. --
Tuon miehen muistan kerran näytelleen
Arentimiehen vanhimpata poikaa:
Niin, sievästi sa neittä siinä kosit.
En muista nimeäs, mut luontevasti
Sen osan suoritit; se sulle sopi.
1 NÄYTTELIJÄ.
Sotoa varmaan tarkoitatte, armo.
Loordi. Niin oikein: esitykses oli oivaa.
Tulette juuri otolliseen aikaan:
Ma pientä kujett' olen aatellut,
Miss' auttaa mua voitte taidollanne.
Tääll' eräs loordi tahtois teidät nähdä,
Mut kovin pelkään että hämmennytte,
Kun näette hänen hassut elkeensä --
Hän koskaan näytelmää ei ole nähnyt --
Ja remahdatte ääneen nauramaan,
Ja hänet suututatte; sillä tietkääs,
Jos nauratte, hän joutuu ihan vimmaan.
1 NÄYTTELIJÄ.
Ei vaaraa; mielemme me malttaa voimme,
Vaikk' ois hän mitä naurettavin hölmö.
LOORDI.
Mies, saata heidät ruokakamariin
Ja laita heille kelpo tuliaiset,
Taloni tavaroita älä säästä. --
(Palvelija ja näyttelijät menevät.)
(Toiselle palvelijalle.)
Tuo tänne passarini Pertteli,
Ja pue hänet naiseks päästä jalkaan;
Vie sitten hänet juopon huoneeseen,
Kumarra häntä, armon rouvaks kutsu,
Ja sano, suosini jos tahtoo voittaa,
Ett' olkoon käytöksessään säädykäs,
Niinkuin on nähnyt ylhäisien rouvain
Aviomiehiänsä kohtelevan:
Niin olkoon hänkin nöyrä juomarille;
Syvästi niiaten ja lempein äänin
Sanokoon: "Mitä, armo, käskette,
Jott' alamainen puolisonne saisi
Osoittaa lempeään ja palvelustaan?"
Ja sitten halaillen ja suukostellen
Ja juopon rintaan päätään kallistain
Ilosta kyyneliä vuodattakoon,
Kun terve taas on ylhä puoliso,
Mi neljätoist' on vuotta kuvitellut
Vain olevansa kurja kerjäläinen.
Ja jos ei pojall' ole naisen lahjaa
Komentaa esiin kyynelvirtoja,
Niin hyväks avuksi on sipuli:
Se, kätkettynä salaa nenäliinaan,
Saa pakostakin silmät vettymään.
Tee kaikki tää niin nopeaan kuin voit,
Ma heti sulle lisää ohjeit' annan.
(Palvelija menee.)
Se poika vallasnaisen suloutta
Ja tapaa, käytöst', ääntä hyvin matkii.
On hauska kuulla, juoppoa kun kutsuu
Hän miehekseen, ja nähdä, kuinka toiset
Pidättää vaivoin voivat nauruaan,
Kun tuota halpaa moukkaa palvelevat.
Opastan heitä: läsnäolollani
Voin liikaa hilpeyttä ehkäistä,
Jok' ehkä muuten ylettömäks yltyis.
(Menevät.)
Toinen kohtaus.
Loordin makuuhuone.
(Sukki kalliissa yönutussa, palvelijain ympäröimänä; toiset
tuovat vaatteita, toiset pesuvadin, kannun y.m. astioita;
loordi palvelijaksi puettuna.)
SUKKI.
Jumalan tähden, potullinen sahtia!
1 PALVELIJA.
Halaatte, armo, ehkä sektiä?
2 PALVELIJA.
Tai mielinette, loordi, hillahuuppaa?
3 PALVELIJA.
Minlaiset vaatteet armo ylleen tahtoo?
SUKKI.
Minä olen Risto Sukki, en mikään armo enkä loordi. Sektiä en ole
ikänäni maistanut, ja jos tahdotte antaa minulle jotakin huuppaa,
niin antakaa sitte perunahuuppaa. Älkää kysykö, mitä vaatteita ylleni
tahdon: minulla ei ole enemmän nuttuja kuin selkiä, ei enemmän sukkia
kuin sääriä, ei enemmän kenkiä kuin jalkoja; toisinaan sentään enemmän
jalkoja kuin kenkiä, tai semmoisia kenkiä, joista varvas pilkistää
päällisen alta.
LOORDI.
Pois taivas karkoittakoon moiset houreet!
Oi, että mahtimies, noin ylhää kantaa,
Noin varakas ja suuriarvoinen,
Noin joutuu pahan hengen riivaamaksi!
SUKKI.
Mitä? Aiotteko saattaa minut hulluksi? Enkö minä ole Risto Sukki,
vanhan Sukin poika Burtonin nummelta, syntymältä kulkukauppias,
kasvatukselta karstantekijä, muunnokselta karhunkuljettaja, ja
nykyiseltä ammatiltani kattilanpaikkuri? Kysykää Maija Pölsältä,
tuolta Wincotin lihavalta kapakan-emännältä, eikö hän tunne minua!
Jos sanoo, että en ole häneltä velaksi ottanut puhdasta olutta
neljäntoista äyrin arvosta, niin arvostelkaa minua valheellisimmaksi
konnaksi koko kristikunnassa. Mitä! Enhän vain liene noiduttu!
Tässä on --
1 PALVELIJA.
Oo, tuotahan se suree rouvanne!
2 PALVELIJA.
Oo, tuotahan se väkennekin kaihoo!
LOORDI.
Siks sukunnekin taloanne vieroo:
Tuo kumma hulluus pois sen karkoittaa.
Oo, jalo loordi, sukuperääs muista,
Maanpaost' älys ylhä palauta, ja
Maanpakoon pois nuo alhat houreet aja!
Kas, väkesi on palvelemaan valmiit,
Vain viittaustasi he vartovat.
Halaatko soitantaa? Apollo soittaa,
Häkeissään sadat satakielet laulaa.
Halaatko unta? Hienon teemme sijan
Ja pehmeämmän kuin se hempivuode,
Jok' oli laitettu Semiramiille.
Kävellä tahdot? Tiesi kukitamme.
Vai ratsastaako? Ratsusi on valmiit,
Satulat, suitset helmeä ja kultaa.
Tai haukka-ajoon aiot? Haukkas liitää
Ylemmä leivosta. Tai metsästellä?
Sun koirais haukunnasta taivas raikuu
Ja kumahdellen vastaa ontto maa.
1 PALVELIJA.
Jos ajojahtiin aiot, niin on hurttas
Kuin hirvi liukkaat, kiivaammat kuin kauris.
2 PALVELIJA.
Pidätkö kuvista, niin koht' on täällä
Adonis puron varrell' uinuvana,
Ja Venus piilevänä kaislikossa,
Jok' aaltoo hänen henkäyksistään
Juur' niin kuin tuulessakin kaisla huojuu.
LOORDI.
Saat nähdä Ion impenä ja nähdä
Kuink' yllätettiin hän ja vieteltiin:
Kuvass' on teko ilmi elävänä.
3 PALVELIJA.
Tai Daphnen, joka orjantappuroissa
Repelee jalkans', että veri vuotaa.
Ja jonka nähdessään Apollo itkee;
Niin taidokast' on kyyneleet ja veri.
LOORDI.
Sin' olet loordi, muuta et kuin loordi,
Ja vaimos kauniimp' on kuin mikään nainen
Täll' inhall' iällä.
1 PALVELIJA.
Jo ennen kuin
Ne kyyneleet, joit' itki hän sun tähtes,
Kuin kade tulva kauniit kasvot kastoi,
Hän oli luomakunnan viehkein luoma,
Eik' ole nytkään muita huonompi.
SUKKI.
Minäkö loordi? Moisen vaimon mieskö?
Tää untako? Vai entisetkö unta?
En uness' ole: kuulen, näen ja puhun,
Ma tuoksun tunnen, hienoon patjaan kosken.
Niin loordi olen, totta totisesti,
En mikään paikkuri, en Risto Sukki. --
No, vaimomme nyt tuokaa nähdäksemme;
Ja vielä kerran tuoppi sahtia!
2 PALVELIJA.
Suvaitkaa, armo, pestä kätenne!
(Palvelijat tuovat pesuastian, kannun ja pyyhkeen.)
Mik' ilo nähdä teidät entisellään!
Jo taaskin tunnette, ken olette.
Te viisitoista vuotta näitte unta
Tai valveill' ollessanne nukuitte.
SUKKI.
Viistoista vuotta! Olipa se unta!
Mut enkö koko aikaan puhunut?
I PALVELIJA.
Kyll', armo, mutta pelkkää hullutusta.
Vaikk' ylhäishuoneessanne makasitte,
Sanoitte ulos teidän ajetun
Ja soimasitte talon emäntää
Ja uhkasitte hänet lakiin haastaa,
Kun hän ei käytä kruunattua mittaa;
Ja väliin Pölsän Liisaa huusitte.
SUKKI.
Niin, krouvi-emäntäni tyttöstä.
3 PALVELIJA.
On olematon talo sekä tyttö
Ja ihmisetkin, joita mainitsitte:
Tapani Sukki, vanha Naukun Jussi,
Ja Heikki Kumina ja Pekka Turve
Ja sata muuta saman-nimellistä,
Olematonta, joit' ei kukaan tunne.
SUKKI.
Jumalan kiitos, että parannuin!
KAIKKI.
Aamen!
SUKKI.
Suur'kiitos! Tuost' et tule vahinkoon.
(Paashi, naiseksi puettuna, tulee seuralaisineen.)
PAASHI.
Kuink' armollisen herrani on laita?
SUKKI.
He, hyvin vain; ei täällä ruokaa puutu.
Miss' eukkoni?
PAASHI.
Täss', armon herra; mitä käskette?
SUKKI.
Sa eukkoni? Ja et mua mieheks sano?
Ma noiden olen herra, sinun ukkos.
PAASHI.
Mies sekä herra, herra sekä mies,
Ma kuuliainen olen puolisonne.
SUKKI.
Se tietty. -- Miksi sanon häntä?
LOORDI.
Rouvaks.
SUKKI.
Kuin? Kaisa-rouvaksi, vai Jaana-rouvaks?
LOORDI.
Vain rouvaksi, se loordien on tapa.
SUKKI.
No, eukko rouva, sanovat mun maanneen
Ja nähneen unta viisitoista vuotta.
PAASHI.
Ne kolmekymment' oli vuotta mulle,
Kun täytyi olla erin vuoteestanne.
SUKKI.
On siinä aikaa! Miehet, menkää matkaan! --
Nyt, rouva, vaatteet pois, ja vuoteeseen!
PAASHI.
Suur-armollinen herra, pyydän että
Viel' yhden yön tai pari maltatte,
Siks ainakin kuin laskenut on päivä.
Mua lääkärit on suoraan velvoittaneet,
Pelosta että vanha tauti palaa,
Pysymään erin teidän vuoteestanne.
Ma toivon, että tepsii tämä syy.
SUKKI.
Kylläpä se niin tepsii, että töin tuskin voin niin kauan odottaa.
Mutta harmillista olisi jälleen vaipua noihin unennäköihinkin;
tahdon siis odottaa, huolimatta siitä, mitä liha ja veri sanoo.
(Palvelija tulee.)
PALVELIJA.
Armonne näyttelijät, kuullen teidän
Taas parantuneen, hauskan komedian
Täss' esittävät; lääkärit niin tahtoo;
Verenne soannut on liika synkkyys,
Ja raskas mieli hulluuden on siemen.
Siis hyvää tekee kuulla näytelmää
Ja mielens' antaa ilon valtaan, joka
Pidentää elämää ja harmit häätää.
SUKKI.
Hitto olkoon, se on tapahtuva! Eikö se komelia ole jotakin
jouluhypitystä tai nuoratanssia?
PAASHI.
Ei, paljon hupaisempi kappale.
SUKKI.
Mitä, oikeinko kotitarve-kappale?
PAASHI.
Ei, tuommoinen vain historia.
SUKKI.
Hyvä, sitä tahdomme kuulla. Tule, eukko rouva, istu tähän viereeni!
Antaa maailman pyöriä; me emme tässä enää tule sen nuoremmiksi.
(Istuutuvat.)