Juho Luomanen -- Kauhavan poika,
mies pieni, vaan pippuria!
Tottatosiaan tiedä en monta
sisukasta niin sankaria.
Kun taistelun tuoksinassa
moni kalpeni kauhuissaan:
Juho Luomanen hän vain _nautti_
sydämestään ja sielustaan.
Oli kuulien viuhina hälle
orkesterin sointuja vaan.
Dum-dum sekä kuularuiskut
ja shrapnellit sinkuessaan.
Murhan enkeli hänelle nauroi
ja hän vastas sen hymyilyyn.
Päin tulehen aina hän syöksyi,
ei luikkinut lymyilyyn.
Mut rintaman takana taaskin
"Sota-oikeutta istuessaan"
Kaksin kerroin hän leikistä nautti
Punaryssiä perkatessaan.
"Tässä tälle ja tuossa sulle!"
Tulen laski hän mauseristaan.
Ei armoa tuomitulle!
Hälle hurttia oli ne vaan.
Hän pyövelin virkaansa hoiti
pyhä innostus rinnassaan:
"Suomen vapaus on vaarassa aina,
jos eloon jää roistot maan".
Ei raakuutta urhossa liioin,
oli usko vain oikeuteen.
Sodan pauhussa omaksunut oli
hän -- _iskujen ihanteen_.