PATRIK, kapteeni.
TOMMI.
ANTON.
ARISTARKUS.
TIMOTEUS.
TITUS.
MAKS.
FUCHS.
1:N, 2:N, 3:S.
MESTARI BONIFACIUS.
FAUSTUS.
GILBERT.
MIKKEL, fäntrikki.
1:N, 2:N.
MAURA, kapakka-eukko.
MARIANA, palvelijansa.
MUORI KUNIGUNDA.
Sotamiehiä ja naisia.
Sotamiehiä.
Kapteenia.
Bayerilaisia.
Preussiläisiä.
Tapaus: Schleusingenissä Saksanmaalla, kesällä 1866.
Ensimmäinen Osa.
(Avoin paikka Schleusingenissä: oikealla olvitoikka, Maura istuen sen
takana; vasemmalla huone, eräs sotamieskortteeri; samalla puolella
perempänä rahi, jossa Timoteus istuu vartijana kivääri kädessä ja
olvituoppi vieressä; perillä ja oikealla puolella on toinen rahi, jossa
vartijana istuu Titus kiväärinensä ja olvituoppinensa. Jokaiset, sekä
sotamiehet että kapteeni, ovat tavattoman lihavia miehiä kovin
punertavilla nenillä.)
TIMOTEUS. Maura, mun frouvani!
MAURA. Jaha, mun sankarini vieraasta maasta, mikä on toivonne?
TIMOTEUS. Että nukkuis toverini tuolla.
MAURA. Miksi toivotte niin?
TIMOTEUS. Hm!
MAURA. (Erikseen) Haa! minä jotain aavistan. No, miksi tempoellen
sykähtelet taas, mun kurja leskisydämmeni? Aina levoton, aina juonikas
ja kapinallinen! Mutta vaiti nyt, mää luulen, että toivon saari
siintää.
TIMOTEUS. Tuhannen peeveliä, ettei hän nuku!
MAURA. Se nukkuminen tulis hänelle kalliiksi. Ai, ai! miksi tahtoisitte
koota tuhon myrskyjä toverinne kiirehelle?
TIMOTEUS. Tosi, ettei sotavartija saa nukkua, mutta ensimmäisen
nukahduksen vahti-ajallamme, joka kestää kaksi tuntia, saamme anteeksi,
niin on kapteenin määräys, vaihka onkin hän kiivas mies. Siis hänelle
tuossa ei paljon harmia pienestä unesta mutta muille kenties iloa ja
onnee.
MAURA. (Eriks.) Kymmenen vasten yhtä, hän lemmestä kanssani keskustella
tahtoo. (Korkeest) Jaa, hän valvoo eikä ole voimassanne häntä nukuttaa.
TIMOTEUS. Mutta teidän voimassanne.
MAURA. Miten, uljas sankarini?
TIMOTEUS. Sen tuoppi oltta matkaansaattaa. Hän on jo huikeassa
vauhdissa.
TITUS. (Eriks.) Mitä haastelee hän tuolla eukon kanssa? Jonkun sanan
kuulen, mutta yhtään en järjestyksessä. (Korkeest) Mitä livertelet
siellä?
TIMOTEUS. Vaiti, me saamme oltta, joka ei juuri vahingoita; sillä pitkä
on vartijan aika.
TITUS. Totisesti.
TIMOTEUS. Hän on hyvä muori.
TITUS. Verraton.
MAURA. Jaa, te mukulat siinä. Kyllä minä teidän annan. Sanosinpa
jotain, mutta olkoon nyt silläänsä. (Menee ja täyttää Tiituksen tuopin
olvella)
TITUS. Se vasta muori on.
TIMOTEUS. Niitä ensimmäisiä.
MAURA. Juo nyt ja istu kiltisti rahillas. (Täyttää myös Timoteuksen
tuopin) Sinäkö myös, kanalja siinä.
TIMOTEUS. Muori kuin kultanen heinäsuova! Hih!
MAURA. Juo nyt ja ole vait, sanon minä. (Menee istumaan toikkansa
taakse)