Istuu rauhan jumalatar
murhemielin, murtuneena,
kehdosta on sodan peikko
vienyt hänen lapsosensa,
sijaan oman sikiönsä
jättänyt on siihen julman,
joka verta janoo, isoo
kauhua ja kalmantöitä.
Jumalatar, polo äiti!
Vapaa sull' on vaalinvalta:
kätkyestä peikon poika
viskaa, tielle hylky heitä,
suo sen kesytönnä kasvaa,
anna ohjaksitta olla,
kunnes väkeen täyteen varttuu,
taikka povellesi paina
vasten lämmint' äidinrintaa.
Älä vihalles suo valtaa,
hyväele hylkylasta,
kesytä se aatteillasi,
uudesti luo lempeydellä,
kunnes siltä kynnet katoo;
koittaa kerran päivä, jolloin
kaipaamaksesi se muuttuu,
ja sa onnekkaana omaa
lasta syliss' sylkyttelet.