Ihminen. Ylläni on silkkipuku,
upea on vuoteeni.
Kuolema. Kauan rauhassa et nuku,
käärmeistä teen sijasi.
I. Kaikki kunnioittaa mua,
K. Herra ylenkatsoo sua.
I. Vähääkään ei puutu multa,
K. kunnes elon riistän sulta.
I. Mull' on peltoja ja maita, --
heelmää, kultaa antaa se.
K. Kehnommin on sielus laita,
synnin heelmää kantaa se.
I. Hyvissä oon varoissa,
K. niit' ei sulla huomenna.
I. Tahdon syöstä elon hurmaan,
K. äkkiä nyt sinut surmaan.
I. Vierailleni myöskin tuhlaan
viiniä ja riemua.
K. Kutsumatta silloin juhlaan
äkkiä myös saavun ma.
I. Lasia ma lemmin, veikko,
K. lasin laill' oot itse heikko.
I. Sirot leikit, kukkasemme
K. kuihtuvat, kun karkelemme.
I. Mässäykseeni ei riitä
yöt, ma mässään päivätkin.
K. Palkaksesi saat sa siitä
ikituskat helvetin.
I. Maljasi! ken alkaa, sano?
K. Sa, jot' uottaa ikijano.
I. Pelaammeko? Mistä hyvään!
K. Sielustas, mi lankes syvään.
I. Riemuni on ylen suuri,
kaikkea on riittämiin.
K. Rikas mies niin teki juuri,
pois kun hänet temmattiin.
I. Kylliks saahan perijä,
K. helvetissä myöskin sä.
I. Tahdon naapurillein jakaa,
K. Piru parhaan saa, ken takaa.
-- -- -- -- --
I. Hädäst' eikö itku päästä?
K. Myöhäiset lie kyynelet.
I. Laupeuttaan ei Luoja säästä,
K. piitannut siit' ennen et.
I. Vartoo vielä hetkinen,
K. aika kuuluu Herrallen.
I. Suo mun tehdä parannusta.
K. Ennen sull' ei katumusta.
I. Puhua en hädäss' saata,
huoatakin mahdoton.
K. Pane Herran huomaan maata
pian. Lyhyt aikas on.
I. Herra, joka armahtaa!
K. Käskyjänsä kuunnelkaa.
I. Herran armo, luoksein ennä!
K. Nyt on aikas täältä mennä.